Asiantuntijat ja kapea-alaiset tutkijat on isoissa asiakokonaisuuksissa lähes säännönmukaisesti väärässä. Tämän selitti kerran se yksi applea seurannut insinööri, joka oli asiantuntijoita paljon tarkempi applea koskevissa ennusteissaan. Syy siihen oli se, että ns asiantuntijat omasivat tietoa, joka ei ole kaikkien saatavilla ja laittoivat sille aivan liikaa painoarvoa. Seurauksena se, että nämä asiantuntijat olivat lähes säännönmukaisesti väärässä, kun taas julkisen yleistason tietovirran varassa analyysinsä tehnyt, heuristisesti lahjakas analysoi huomattavasti tarkemmin. Hän ei sulje pois mutu-tietoa eikä suodata mitään asiantuntemuksen läpi, vaan pitää kaikkea dataa samanarvoisena. Intuitio ratkaisee. Ja pitää olla se lahjakkuus. Sitä ei opeteta aaltoyliopistossa eikä kaikista ole siihen.....
Epätarkkuusperiaate toteutuu
Weijo on GM-argumenteillaan mielestäni paljon lähempänä rakentavaa kritiikkiä.
Luonnontieteet kuten kasvifysiologia poikkeavat niin paljon mainitsemistasi liiketaloustieteistä (tai yhteiskuntatieteistä ylipäätään), että alleviivamasi "lahjakas amatööri" ja "renessanssimies" -lähestymistapa ei yksinkertaisesti ole validi, mitä tulee geenimuunteluun. Lahjakkaankaan amatöörin käsityskyky saatikka aika ei riitä tuottamaan merkitsevää vasta-argumentointia geenimuuntelukeskustelun biologisiin osa-alueisiin, joten näistä ammentava kritiikki on melko lailla tyhjän päällä. On myös älyllisesti melko epärehellistä väittää, että kasvifysiologia olisi niin fakkiutunutta, etteivät sen piirissä tutkimusta tekevät pystyisi arvioimaan myös suuria kokonaisuuksia.
Toisaalta on myönnettävä, että tämänkaltaisesta asettelusta ei tässä adressissa varsinaisesti olekaan kysymys. Asiantuntijat myöntävät poikkeuksetta riskien olemassaolon ja tämä on selkeästi tieteen aluetta. Selkeästi poliittista aluetta taas on GM-viljelyn salliminen tai kieltäminen, eikä se ole tieteellinen kysymys. Näiden kahden alueen väliin jää harmaa "ei kenenkään maa" eli riskin suuruuden arviointi, josta tiede ja politiikka vääntävät kättä.
Osittain kansantaloustiedetaustaisena haluaisin myös huomauttaa, etteivät yhteiskuntatieteetkään ole olemassa vain ollakseen väärässä. Kaiken tiedon arviointi samanarvoisena ei ole viisauden alku yhteiskunnallisissakaan ilmiöissä, vaikka tuollainen aikalaisdiagnostinen asenne onkin päällimmäisenä mm. hyvin myyvissä ei-tieteellisissä "tieto"kirjoissa. Empiirinen yhteiskuntatiede ja ajan henkeä, zeitgeistia suodatteleva aikalaisdiagnoosi tulevat mm. seuraavien valtiopäivien merkittävimmistä haasteista melko eri päätelmiin. Itse luotan empiriaan.