Vain valtiolla on varaa tällaiseen toimintaan, kun ei ole tavallaan ollut kilpailua ja menojen paikkaamiseksi on voinut käydä veronmaksajan kukkarolla. Nyt vaan olemme tulleet tienpäähän tässä hommassa, mutta ei taida löytyä tästä maasta sellaista saaneeraajatoimitusjohtajaa, joka uskaltaisi alkaa läpikäymään ja hävittämään näitä pullonkauloja pienimmästä suurimpaan. Virkakoneisto on päässyt pöhöttymään sellaiseen asemaan valtion sisällä, ettei sille taida mahtaa kukaan mitään ja lisää jarrutusta ja kapuloita rattaisiin tulee jatkuvalla syötöllä. Valtion pitäisi tiukalla seulalla alkaa kiireen vilkkaan käydä omia toimintojaan ja toimistojaan läpi ja kaseerata turhia toimijoita pihalle ja pikkuhiljaa alkaa harventamaan jarruttavaa ja luovuuden tappavaa pykäläviidakkoa. Kun toiminnan esteitä häviää, niin pikkuhiljaa ruohonjuuritasolla aktiviteetti ja luovuus nostavat päätää, kun saavat valoa ja uusi kasvu lähtee käyntiin.
Tämä tie toimii hyvin tasan siihen asti, kunnes tapahtuu onnettomuus, joka todetaan aiheutuneeksi siitä, että meillä oli aikaisemmin joku laki, joka ehkäisi kyseisen tapahtuman.
Jos Suomessa tapahtuu hässäkkä, jossa kuolee enemmän kuin yksi ihminen, niin siitä seuraa iso tutkimus ja pohditaan keinoja joilla kyseinen tapaus jää viimeiseksi. Sama jos tulee joku taloudellinen vahinko, jonka kärsijänä on vakuutusyhtiö, niin kyllä se tapaus analysoidaan läpi ja aletaan lobata lainsäädäntöä siihen suuntaan, että sellaista ei enää tapahdu.
Siitä voidaan keskustella, mitä ja kuinka paljon voidaan jättää ns. "Herran huomaan".
