Saksako se julistikin sodan Briteille ja Ranskalle 3.9 1939? Historiankirjoitus kyllä muistaa asian menneen kokonaan toisinpäin. Entistä erikoisemmaksi asia menee kun muistetaan se, että puna-armeijan tunkeuduttua Puolaan 17.9 1939 sodanjulistusta ei lännestä kuulunut. Jos kerran Puolan koskemattomuus oli pyhä, niin miten ihmeessä rangaistus koskemattomuuden loukkaamisesta ei koskenut Neuvostoliittoa? Ei koskenut vuonna 1939 eikä sen jälkeen.
Tässäkin kronologinen järjestys lienee melko merkitsevä. Kukas sinne Puolaan ensin hyökkäsikään? Ja tässä vaiheessa taisi Saksa kaveerata neukkujen kanssa kaikista eniten, mm. Suomen turmioksi.
Tuo selitys ontuu - ja pahasti. Saksa kävi ennen sotaa neuvotteluja "Puolan käytävästä" joita länsi häiritsi ajamalla tietoisesti puolalaisia konfliktiin Saksan kanssa ja lupaillessaan olemattomia takuita. Kun Saksa ja Neuvostoliitto molemmat olivat hyökkääjiä, niin miten toisen liittokumppanin hyökkäys jäi huomiotta? Saksalle julistettiin sota, mutta Neuvostoliitto sai ottaa oman osansa täysin rauhassa.
Erkki Hautamäen kirja "Suomi myrskyn silmässä" avaa kuvion taustoja varsin hyvin. Iskra tuosta jo taisi edellä ketjussa mainitakin.
Lännen johtajista Rooseveltin toiminta on kaikkien ihmeellisintä. Mies aloitti Neuvostoliiton materiaalisen tukemisen jo ennen sotaa eikä tukemisella sen jälkeen ollut mitään järjellisiä rajoja. Hän ei halunnut kuullakaan Stalinia ja Neuvostoliittoa kritisoivia puheenvuoroja. Olisiko siis kenties mahdollista, että hän olisi ollut (kuten väitetään) ns ."ideologisesti motivoitunut"? edistämään Neuvostoliiton asiaa?
Jaa'a, enpä ala Rooseveltin käsityksiä Neuvostoliitosta arvailemaan, enkä ole asiaan sen kummemmin perehtynyt. Pressana joka tapauksessa hieno mies. Tuollaisia sosiaaliliberaaleja olisi Yhdysvallat kaivannut enemmänkin.
Yhdysvallat olisi kaivannut miehiä jotka olisivat aidosti taistelleet vapauden puolesta. Yksi esimerkki on maineikas kenraali ja sotasankari George S. Patton. Hänen tarinansa onkin varsin mielenkiintoinen.
Ja kyllähän Saksa teki useita rauhantarjouksia jo vuosina 1939 ja 1940.
Sehän olisikin hieno Eurooppa ollut, jossa Natsi-Saksa olisi rauhanehdoista päässyt sopimaan. :-)
Neuvostoliiton ja puna-armeijan täysivaltainen irtipäästäminen se tosiaan hienon ja kunniakkaan Euroopan takasikin. Vertaansa vailla olevia joukkoraiskaus-, ryöstely-, tuhoamis-, terrorisointi-, kidutus-, joukkomurha-, ja orjuuttamisjuhlia lännen tosiaan kannatti tukea ja julistaa samalla olevansa vapauden asialla.
"Pommituksia tutkineen ja aiheesta kirjan kirjoittaneen saksalaisen historioitsijan Jörg Friedrichin mukaan Dresdeniin ja muihin saksalaiskaupunkeihin kohdistetuissa palopommituksissa kysymys oli Lontoosta johdetusta, järjestelmällisesta joukkotuhosta.
Brittien ja amerikkalaisten maalitauluina oli 161 saksalaista kaupunkia ja 800 kylää. Useimmilla niistä ei ollut tutkijan mukaan sotilaallista merkitystä. Pelkästään Hampurin pommituksissa kesällä 1943 kuoli noin 45 000 kaupunkilaista, joukossaan 8 000 lasta.
Niinno, en tiedä kuka noita pommituksia on puolustellut. En minä ainakaan.
Hyvä näin.
