Kataisen ja Niinistön olisi syytä tietää myös tästä demaripresidenttien euro-salailustaKHO:n vahvistaman salaisen EMU-pöytäkirjan lisäksi on olemassa toinenkin euroon liittyvä salainen päätös, jossa presidentti Koivisto
ensimmäisen kerran asettautui
Suomen oikeuslaitoksen yläpuolelle.Presidenttien Koiviston ja Halosen salaamispäätös kyseenalaistaa selkeästi Suomen oikeuslaitoksen riippumattomuuden.
Presidenttien määräys:
Linnassa 6.5.1992 pidetyn "Oikeuspoliittisen seminaarin" asiakirjat salaisia
Tasavallan presidentti Tarja Halosen kansliapäätös:
"Presidentti Mauno Koiviston pyynnöstä päätän ja määrään presidentintoimen hoitamisen kannalta välttämättömän luottamuksellisuuden suojaamiseksi, että asiamies, tutkija Kalevi Kannuksen pyyntöön saada jäljennökset presidentti Mauno Koiviston Linnassa 6.5.1992 järjestämään oikeuspoliittiseen keskustelutilaisuuteen liittyvistä asiakirjoista ei suostuta.
Tästä päätöksestä ei saa hakea muutosta valittamalla"
Kalevi Kannuksen saama salaamispäätös löytyy kotisivulta
http://www.promerit.net/halonen_manninen.htmSalassapitoargumentointi ei päde:1. "Presidentti Mauno Koiviston pyynnöstä päätän ja määrään..."
Ihmettelyn aihe:Mikä oikeus eläkevaari Koivistolla on pyytää Haloselta KHO:n kyykytys-konklaavinsa salaamista?
2. "... presidentintoimen hoitamisen kannalta välttämättömän luottamuksellisuuden suojaamiseksi, ..."
perustelut:
a) Mauno Koivisto ei ole enää presidentti vaan eläkevaari, joka ei enää tarvitse "presidentintoimen hoitamisen kannalta välttämättömän luottamuksellisuuden suojaamista".
b) Halosen "presidentintoimen hoitamisen kannalta välttämättömän luottamuksellisuuden suojaamisen" tarpeeseen ei Koiviston 6.5.1992 järjestämä KHO:n kyykytys-konklaavi vaikuta millään tavalla.
Linnan KonklaaviPresidentin Linnan tilaisuuteen oli kutsuttu Suomen oikeusoppineiden kerma.
Koivisto oli arvostellut Korkeinta oikeutta väärästä päätöksestä - Tampereen Aluesäästöpankin yksipuolisen koronnostokiistan ratkaisusta.
Koiviston mielestä Korkein oikeus oli asettautunut kuluttaja-asiamiehen asemaan, puolustamaan yksityishenkilöitä ja yrittäjiä - pankkia vastaan.
Mukana olleista Korkeimman oikeuden ratkaisua uskalsi puolustaa vain kaksi professoria Heikki Ylikangas ja Jukka Kekkonen, joista toinen on kertonut seuraavasti:
”Muistelen, että tilaisuuden tarkoitus oli
tasavallan presidentin ja - mikäli mahdollista –
mukaan kutsuttujen henkilöiden arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa.”
”Tilaisuus ymmärtääkseni vahvisti Koiviston asemaa suhteessa juristeihin. Hänen mahdollisia nuhteitaan pelättiin. Koivistoa siis myötäiltiin enemmänkin pelosta kuin uskosta tämän argumenttien oikeudelliseen pätevyyteen.”
Mistä
Korkeimman oikeuden päätöksen arvostelussa olikaan kysymys?
Kjeld Möller teki Helsingin kauppakorkeakoulussa tutkimuksen ”SALATULLA ARVOPAPERISTAMISELLA TUHOTTIIN YRITTÄJYYTTÄ”.
Tutkimuksen mukaan presidentti Koiviston toivomassa pankkien pelastamisessa ja auttamisessa oli kyse EY- (euro-) velvoitteiden täyttämisestä.
Sitaatti Kjeld Möllerin tutkimuksesta:
”Talletuspankkilain eduskuntakäsittelyn yhteydessä syksyllä 1990 oli selvää, että
rahoitussektoria koskevaa lainsäädäntöä joudutaan varsin pian uudistamaan vastaamaan Euroopan yhteisön pankkidirektiivien mukaisia vaatimuksia, sillä kävihän Suomi neuvotteluita liittymisestä Euroopan talousalueeseen ETAan.
Välittömästi talletuspankkilain eduskuntakäsittelyn jälkeen valtionvarainministeriö asetti rahoituslainsäädännön tarkastamistoimikunnan, jonka tuli selvittää Suomen kansainvälisten, erityisesti Euroopan talousalueen liittyvien velvoitteiden vaatimat muutokset maamme luotto- ja rahoituslainsäädäntöön.Toimikunta antoi mietintönä tammikuussa 1992. Toimikunta jatkoi epävirallisesti työryhmänä hallituksen esityksen valmistelemista.
Hallitus antoi esityksen luotto- ja rahoituslaitoksia ja niiden toimintaa koskevaksi laiksi syksyllä 1992.
Laki luottolaitostoiminnasta tuli voimaan vuoden 1994 alusta. Hallituksen esityksen tarkoituksena oli:
1. Saattaa Suomen luottolaitoslainsäädäntö EY:n luottolaitosdirektiivejä vastaavalle tasolle. 2. Saada aikaan tasapainoinen ja rakenteeltaan direktiivien mukaisten normien kanssa sopusointuinen kokonaisuus.
3. Säilyttää Suomen luottolainsäädännössä ne säädökset, jotka johtuivat kansallisesta tarpeesta.”
Eino Keinäsen muistioEY:n liittymishakemuksen jättämisajankohtana Suomi ei täyttänyt liittymisehtojen
vaatimuksia.
Vielä Kjeld Möllerin tutkimuksesta sitaatti, lähteenä valtiosihteeri Eino Keinäsen muistio, Valtioneuvoston pöytäkirjan (5.4.1992) liite:
” Talouspolitiikan yhdeksi tavoitteeksi asetetaan, että Suomen kansantalous mahdollisimman pian täyttää Euroopan Yhteisön rahaliittoon liittymisen vaatimukset.
Tehtyjen integraatiopoliittisten päätösten pohjalta Suomi osallistuu Euroopan talousalueeseen ja tähtää Euroopan yhteisön jäsenyyteen.
Luottolaman torjumiseksi on ryhdytty toimiin pankkien vakavaraisuuden turvaamiseksi. Valtiontakauksia lisäämällä hallitus lieventää pienen ja keskisuuren yritystoiminnan rahoitusvaikeuksia.
Hallitus kiirehtii eduskunnassa käsiteltävänä olevia lainsäädäntöhankkeita jotka tähtäävät tavallisten lakien lepäämäänjättämissäännöksen muuttamiseen.”
Pankkien vakavaraisuus oli yksi EY:n talous- ja rahaliiton kelpoisuuden kriteeri.
Aho myönsi 18.3.1992, että hän oli astumassa heikoille jäille:
”Nyt tehdyt päätökset ovat sekä hallitukselle että veronmaksajille raskaita ja vastenmielisiä. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole. Pankkeja on pakko tukea.”Tasavallan presidentti Halosen päätös
herättää monenmoisia mietteitä. Nimittäin presidentin kanslia vastasi ensiksi näin:
----- Alkuperäinen viesti ----- (presidentin kansliasta)
Lähettäjä: <Sirkka.Peisa@tpk.fi>
Vastaanottaja: "Kalevi Kannus" <kalevi.kannus@saunalahti.fi>
Kopio: <TPK.Kirjaamo@tpk.fi>
Lähetetty: 25. kesäkuuta 2002 13:42
"Hyvä Kalevi Kannus
Oikeuspoliittisesta keskustelutilaisuudesta 6.5.1992
ei ole olemassa viranomaisten toiminnan julkisuudesta 1.12.1999 annetussa laissa tarkoitettuja julkisia viranomaisasiakirjoja.
Parhain terveisin
Sirkka Peisa"
--
Vastauksellaan "ei ole olemassa" Peisa kiersi asiakirjojen salaamisen.
--
Pahinta ovat seminaarien seuraukset:Omaisuutensa menettäneitä "ylivelkaantuneita" (n. 280 000, joista velkasaneerauksessa n. 70 000) ja niistä syistä itsesurman tehneitä (n. 14 500).
Nimittäin tässä kolleegiossa linjattiin toimialat joiden omaisuusmassat suojattiin ja ne jotka ajettiin alas ja lainat siirrettiin roskapankkeihin.
Samalla hoidettiin Suomi eurokuntoon; järjestelyt ja tuomiot tehtiin törkeästi perustuslain ja muiden alempiasteisten lakien ja säädösten, sekä kansainvälisten sopimusten vastaisesti.
Suomeen järjestettiin puoli miljoonainen työttömien joukko.
Suomen valtio velkaannutettiin.
--
Huomautus kohtaan "kansainvälisten sopimusten vastaisesti":
Maastrichtin sopimus kielsi pankkikriisin hoitoon tarkoitetun Valtion vakuusrahaston perustamisen.
Tässä EY kuitenkin katsoi läpi sormien, koska näin Suomi saatiin ulkomaalaisella lainalla velkavankeuteen.
Aivan kuten nyt euro-kriisissä olevat maat.