Tääl on nyt jonkin verran apulantakeskusteluissa noussut apilan käyttö esiin. Voisin tässä nyt valottaa hieman oman 12v luomukokemuksen pohjalta toimivaa apilaviljelyä.
Ensimmäiseksi on sanottava, että apilaviljely ei ole sitä, että tavanomaisen viljelyn ohessa yritetään lisätä apilaa. Jotta homma toimisi, pitää unohtaa koulussa opittu "sadossa poistuu x kiloa ravinnetta ja sitä annetaan maahan pussista tilalle".
Apilan hyvälle kasvulle luodaan edellytykset viljelemällä maata, ei kasvia. Eli maa pitää saada sellaiseen kuntoon, että siellä on toimivat olosuhteet biologiselle typensidonnalle. Tärkeimpiä juttuja tässä on viljelykierto. Tietenkin myös etenkin pH pitää olla kohdallaan jotta olisi edes alkuun mahdollista koko homma. Mutta tämä maan saaminen oikeaan kuntoon ei ole yhden vuoden juttu. Pitkään apulannalla viljeltyjä maita joutuu viljelemään käytännössä yhden viljelykierron verran luomuna, ennenkuin ne alkavat toimia. Jotenkin tämä kemiralainen saa maassa olosuhteet sellaisiksi, ettei apila vaan pysty siinä kasvamaan.
Eli ihan alkuun on odotettavissa satotason lasku noin 3 vuotta, jonka jälkeen yleensä alkaa apila pärjätä hyvin ja tilanne korjaantuu. Sen sijaan pitkään kesannolla tai viljelemättä olleita maita kun on saanut vuokralle, niissä apila rykää heti alusta todella voimalla.
Viljelykiertona olen itse käyttänyt seosvilja - seosvilja+ns - apila - apila - apila tai virnaseos jos 3.vuoden apila heikko.
Tuosta varioin vaihtoehtoja siten, että seosviljan tilalla voi olla rypsi, ja virnaseos tai 3. vuoden apila käytetään joko sadoksi tai viherlannoitukseksi tarpeen mukaan. Luomuviljelyssä pitää varautua isompaan satotason vaihteluun, sen vuoksi nurmea on oltava "ylimääräistä".
Jos on rapamaita, hyvin multavia tai happamia turpeita, niissä ei apila yleensä kovin hyvin pärjää, tosin jostain syystä niissäkin on joitakin jotka tuottaa todella hyvin. Syytä en tiedä, pH:t ja viljavuusanalyyseistä en tuohon ole syytä löytänyt.
Satotasot tällä seudulla tyypilliseen tavanomaiseen nurmiviljelyyn verrattuna on pitkän aikavälin keskiarvona -30%, eli sen verran pitää vähintään olla nurmialassa lisäystä, ja siihen vielä hieman varareserviä.
Sitä en uskalla sanoa, kuinka toimisi sitten viljanviljely tuossa kierrossa apulannalla, haittaako se sitten noiden apilavuosien kasvua. Mutta se on ainakin selvää, ettei tuohon apilaan pidä missään nimessä mennä typpeä tarjoamaan ainakaan ensimmäisenä vuonna - juuri tuohon yleensä apilaviljelyn kokeilu on naapureilla hyytynyt, kun ei sitten ole maltettu olla poissa sieltä pellolta sen kemiralaisen kanssa.
Mutta tosiaan oma kokemukseni on niin positiivinen, että vaikka joskus luomuviljelyn lopettaisinkin, niin tuskin nurmiviljelyä miksikään muuttaisin. Onhan tuo noin tuotettuna todella edullista rehua. Rohkeasti vaan kokeilemaan, ottakaa joku kivennäismaalohko ja testatkaa, mutta muistakaa ettei totuus tule ilmi yhdessä vuodessa. Nopeammin näette tuloksen jos on jokin esim kesannolla typestä köyhdytetty lohko jossa kokeilla.
Ja muuten vielä, tuo kalkitustarve näemmä lähes loppuu kunhan on ensin saatu pH:t kohdalleen ja kemiralaisesta luovuttu - luomussa ei maan pH juurikaan laske sen jälkeen. Päin vastoin joillakin lohkoilla on pH parantunut ilman kalkitustakin