On vaan semmonen tunne, etten viitti kattilaa pihallekaan enää vetää, vaikka siinä on se
LCD - näyttö...
Uskokaa tai älkää niin se näyttö löytyy tulevaisuudessa yhä useammasta kattilasta.
Kiristyneet puun pienpolttomääräykset poistaa markkinoilta kaiken maailman savuttajat.
Sytyttäminen on nopeaa, sanomalehden sivu kattilan varastopesän alaluukun rakoon ja
tulta lehteen. Sen jälkeen painaa starttia niin imu vetää liekit sinne varastopesän pohjalle.
Luukku kiinni ja muihin töihin.
Kattila säätää ensiö ja toisioilmaa palamisen eri vaiheiden mukaan ja käynnistää latauspumpun.
Kun pesällinen on palanut, niin kattila säätää ensiö ja toisioilmat kiinni ja 60 asteessa
sammuttaa latauspumpun.
Puiden lisääminen onnistuu vaikka puolen vuorokauden jälkeen ilman tulitikkujen raapimista.
Keraaminen arina varmistaa kaasuntumiseen vaadittavan korkean "palamislämpötilan"
Palamisen aikana puut HEHKUVAT kuin tulikuuma teräs.
Ja mikä huvittavinta, niin ILMAN LIEKKIÄ...
Itse palaminen tapahtuu sitten keraamisessa polttokammiossa.
Toi Gillesin pannu on tosi hienon näköinen laatikko. Siitä ei pysty päällepäin äkkiseltään sanomaan, että mitäköhän tällä tehdään.
Minkäslaiset takuut sää sait huollon toimivuudesta. Jos säädetään ja mittaillaan sitä sun tätä, niin ennemmin tai myöhemmin käy sillä tavalla, että joku motti on paskana. Poppari menee taas kerran sytyttämään lehteä, niin uuni puhaltaa tulitikun sammuksiin ja LCD-näyttö kertoo "error code x45..."
Sitten on pirtti kylmä vaikka poppari käy kuumana
Kyllä sillä pystyy polttelemaan, tosin huonommalla hyötysuhteella, ilman aivojakin niitä
polttopuita. Savukaasukanavasta vaan semmonen aaltopellin tapanen reiitetty pelti pois.
Oletko koskaan kuullut savupiipun luontaisesta vedosta ?
Jos ensiö tai toisioilman säätömoottori menee pimeäksi, niin käsin pyöräyttää säätöpeltiä
suurinpiirtein prosenteissa sen, mitä normaalisti ne on auki polton aikana.
Mites kylmis pistää naaman, kun RÄPIRIN MUSTA LAATIKKO SANOO POKS KESKEN KYLVÖJEN ?
Mustaan paskaan valettu poksi.
Sitä konetta ei säädetäkään enää sormivoimin...