Otan vielä hampaisiin määritelmäsi oikeudenmukaisesta järjestelmästä. Kenen kannalta se on oikeudenmukainen? Saajien? Mun mielestä sen pitäisi olla oikeudenmukainen maksajien näkökulmasta myös.

Silloin tuen pitää tulla maankäyttömuodon mukaan eikä maan hallinnan mukaan. Jokin sokerijuurikkaanviljelyn tuki on kallis, jos vertaa muualla tuotetun massan hintaan. LHP tai maanparannus- tai viherlannoituskäyttö tehoviljelijälläkin pitää olla tueton. Sarkaojitetulla pellolla tukea vähennetään ojien verran. Tuotettujen rehuyksikköjen tai massatonnien mukaan, jos ei viljavuutta löydy, poistetaan pelto tukikelpoisuudesta (No, nykyinen raivioiden kerääminen takaperoista tälle) . Mutta näiden korjaavien toimenpiteiden jälkeen naamaperusteista harkintaa en näe oikeudenmukaisena.

Jokin hallinnon peltovuokrakatto tai maatalousmaan pakkolunastaminen rakennemuutoksen hyväksi, näissä en näe mekanismia, miten maksajaa se voisi hyödyttää. Edunsaajaa kylläkin.

Eiköhän tämä ollut tässä.

-SS-

maatalousmaan pakkolunastaminen rakennemuutoksen hyväksi,

Demarimeininkiä.

Kenen hyväksi ne maat sitten pakkolunastetaan? Sille jo seitsemännessä polvessa tyhmimmälle sukutilatäppärille? Melkoista jalostusta.

Eiköhän anneta vaikka suuren yleisön, eli kuluttajan ja markkinoiden hoitaa karsinta. tuet veks' niin hetken aikaa kuuluu täppäriltä pientä vienoa vikinää ennen kuin se loppuu ja jäljelle jää vain elinkelpoisia ja hyvin johdettuja tiloja. Ja mikä parasta, sitä elinkelpoisuutta ei tarvitse kenenkään v*dun virkamiehen määrittää, vaan se on joka jussin oman päätösvallan piirissä.

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 28.04.12 - klo:10:04

maatalousmaan pakkolunastaminen rakennemuutoksen hyväksi,

Demarimeininkiä.

Kenen hyväksi ne maat sitten pakkolunastetaan? Sille jo seitsemännessä polvessa tyhmimmälle sukutilatäppärille? Melkoista jalostusta.

Eiköhän anneta vaikka suuren yleisön, eli kuluttajan ja markkinoiden hoitaa karsinta. tuet veks' niin hetken aikaa kuuluu täppäriltä pientä vienoa vikinää ennen kuin se loppuu ja jäljelle jää vain elinkelposisa ja hyvin johdettuja tiloja.

Ei taida niin käydä. Volyymiltaan suurimmat yksiköt kaatuvat useansadantuhannen tappiooihin, palkat jäävät maksamatta ja konkurssi on lähes välitön.

Paikallisen pankin konttorihoitaja, tai eläkkeellä oleva lentokapteeni, voi viljellä edelleen rauhassa, onhan tilansa tuottanut muutaman tonnin tappiota koko ajan, mitä siinä enää muutama satanen lisää vaikuttaa.

Haluan tässä korostaakin sitä, että suurimuotoisen agrobisneksen tukiriippuvuus Suomessa on aivan yhtä suuri, jollei jopa suurempi, kuin sen mettänreunoja sivutoimenaan viljelevän trukkikuskinkin.

Tuosta demarimeiningistä: Vaikka muuta luulisi, kaikki rakennemuutoksen vauhdittamiseksi esitetyt kunnolla vaikuttavat toimenpiteet ovat sellaista vapaata ja tasa-arvoista kiinteistöomaisuuden hyödyntämistä nakertamassa olleet. Hyödynsaajia voidaan vain arvella, ja ovatko he myös sosialisteja, vain vaan opportunisteja. Tilatukiuudistuksen toteuttamisessa oli näitä piirteitä. Lisäksi maatilojen aloittamisessa ja laajentamisessa tukien positiivinen diskriminaatio lähtökokoluokan ja viljelijän iän mukaan. Perintökaaren tietoinen ohittaminen lähinnä vain maatilakauppoihin/ennakkoperintöihin liittyvissä saanneissa.

Keskusteluissa silloin tällöin on väläytelty edelleen kiristyviä toimenpiteitä rakennemuutoksen vauhdittajana :
- valikoiva tukikohdennus kautta linjan, tilat jaetaan vuohiin ja lampaisiin, tämä ideologia tuli kuusikymmenluvulla, mutta ei pystytty toteuttamaan; "Eturivin tila, hävitettävä tila, sosiaalinen tila". Tässä on pitkälle valmisteltu tukien omavastuu-järjestelmää. Eli maataloustuotteen hinnanalennuskorvaus on muuttumassa  kokoluokkakohtaiseksi ja viljelijäkohtaiseksi nautintaetuudeksi, samoin ympäristönsuojelu on tärkeää vain riippuen , kuka ja minkä ikäinen sitä harjoittaa, ja missä suuruusluokassa.
- sopivien rajanaapurien valikoiva etuosto-oikeus tilaluovutuksissa
- kiinteistöveron degressiivisyys tilakoon mukaan
- maan osto- ja myynninrajoituslaki uudelleen voimaan, ja näihin kauppoihin hintakatto (niinhän se aikanaan meni, maatilalain lainoitushinnan katto, kyseiselle viljelijälle ainoana ostolupa, jos kauppaa yritettiin tehdä jonnekin muulle taholle, lunastus tarvittaessa.)

Kyllä niitä ostolupiansa läiskytteleviä pönäköitä maanottajia jo kaivattiinkin takaisin.

-SS-

Lainaus käyttäjältä: supersammakko - 28.04.12 - klo:10:34

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 28.04.12 - klo:10:04

maatalousmaan pakkolunastaminen rakennemuutoksen hyväksi,

Demarimeininkiä.

Kenen hyväksi ne maat sitten pakkolunastetaan? Sille jo seitsemännessä polvessa tyhmimmälle sukutilatäppärille? Melkoista jalostusta.

Eiköhän anneta vaikka suuren yleisön, eli kuluttajan ja markkinoiden hoitaa karsinta. tuet veks' niin hetken aikaa kuuluu täppäriltä pientä vienoa vikinää ennen kuin se loppuu ja jäljelle jää vain elinkelposet ja hyvin johdettuja tiloja.

Ei taida niin käydä. Volyymiltaan suurimmat yksiköt kaatuvat useansadantuhannen tappiooihin, palkat jäävät maksamatta ja konkurssi on lähes välitön.

Paikallisen pankin konttorihoitaja, tai eläkkeellä oleva lentokapteeni, voi viljellä edelleen rauhassa, onhan tilansa tuottanut muutaman tonnin tappiota koko ajan, mitä siinä enää muutama satanen lisää vaikuttaa.

Haluan tässä korostaakin sitä, että suurimuotoisen agrobisneksen tukiriippuvuus Suomessa on aivan yhtä suuri, jollei jopa suurempi, kuin sen mettänreunoja sivutoimenaan viljelevän trukkikuskinkin.

-SS-

Sää venkoilet kuin ankerias pyydyksessä. Omistuspohjalla ei ole mitään väliä, vain elinkelpoiset ja hyvin johdetutu tilat jatkavat. Mitä väliä sillä on, vaikka top kaksatasen kaikki tilat laittaisivat lapun luukulle? Sä haluat protektionismilla suojata jotain tiettyä ryhmää?

Tukiriippuvuus on perseestä.

Lainaus käyttäjältä: supersammakko - 28.04.12 - klo:10:34

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 28.04.12 - klo:10:04

maatalousmaan pakkolunastaminen rakennemuutoksen hyväksi,

Demarimeininkiä.

Kenen hyväksi ne maat sitten pakkolunastetaan? Sille jo seitsemännessä polvessa tyhmimmälle sukutilatäppärille? Melkoista jalostusta.

Eiköhän anneta vaikka suuren yleisön, eli kuluttajan ja markkinoiden hoitaa karsinta. tuet veks' niin hetken aikaa kuuluu täppäriltä pientä vienoa vikinää ennen kuin se loppuu ja jäljelle jää vain elinkelposisa ja hyvin johdettuja tiloja.

Ei taida niin käydä. Volyymiltaan suurimmat yksiköt kaatuvat useansadantuhannen tappiooihin, palkat jäävät maksamatta ja konkurssi on lähes välitön.

Paikallisen pankin konttorihoitaja, tai eläkkeellä oleva lentokapteeni, voi viljellä edelleen rauhassa, onhan tilansa tuottanut muutaman tonnin tappiota koko ajan, mitä siinä enää muutama satanen lisää vaikuttaa.

Haluan tässä korostaakin sitä, että suurimuotoisen agrobisneksen tukiriippuvuus Suomessa on aivan yhtä suuri, jollei jopa suurempi, kuin sen mettänreunoja sivutoimenaan viljelevän trukkikuskinkin.

Tuosta demarimeiningistä: Vaikka muuta luulisi, kaikki rakennemuutoksen vauhdittamiseksi esitetyt kunnolla vaikuttavat toimenpiteet ovat sellaista vapaata ja tasa-arvoista kiinteistöomaisuuden hyödyntämistä nakertamassa olleet. Hyödynsaajia voidaan vain arvella, ja ovatko he myös sosialisteja, vain vaan opportunisteja. Tilatukiuudistuksen toteuttamisessa oli näitä piirteitä. Lisäksi maatilojen aloittamisessa ja laajentamisessa tukien positiivinen diskriminaatio lähtökokoluokan ja viljelijän iän mukaan. Perintökaaren tietoinen ohittaminen lähinnä vain maatilakauppoihin/ennakkoperintöihin liittyvissä saanneissa.

Keskusteluissa silloin tällöin on väläytelty edelleen kiristyviä toimenpiteitä rakennemuutoksen vauhdittajana :
- valikoiva tukikohdennus kautta linjan, tilat jaetaan vuohiin ja lampaisiin, tämä ideologia tuli kuusikymmenluvulla, mutta ei pystytty toteuttamaan; "Eturivin tila, hävitettävä tila, sosiaalinen tila". Tässä on pitkälle valmisteltu tukien omavastuu-järjestelmää. Eli maataloustuotteen hinnanalennuskorvaus on muuttumassa  kokoluokkakohtaiseksi ja viljelijäkohtaiseksi nautintaetuudeksi, samoin ympäristönsuojelu on tärkeää vain riippuen , kuka ja minkä ikäinen sitä harjoittaa, ja missä suuruusluokassa.
- sopivien rajanaapurien valikoiva etuosto-oikeus tilaluovutuksissa
- kiinteistöveron degressiivisyys tilakoon mukaan
- maan osto- ja myynninrajoituslaki uudelleen voimaan, ja näihin kauppoihin hintakatto (niinhän se aikanaan meni, maatilalain lainoitushinnan katto, kyseiselle viljelijälle ainoana ostolupa, jos kauppaa yritettiin tehdä jonnekin muulle taholle, lunastus tarvittaessa.)

Kyllä niitä ostolupiansa läiskytteleviä pönäköitä maanottajia jo kaivattiinkin takaisin.

-SS-

Minun mielestä sinä kiinnität liikaa huomiota lillukan varsiin, näillä LHP jutuilla....
Maatilan pyörittäminen on yritystoimintaa ja maanviljelijä tästä johtuen yrittäjä, eikä tämä poikkea mitenkään mistään muustakaan yritystoiminnasta.
Yrittäjän pitää ajatella yrityksensä etua, eikä sen pidä mitään muuta ajatella, ei edes harrastustoimintana.
Tuet on alalle kuuluva tosiasia, ei sitä pidä miettiä mikä on oikein ja mikä väärin, pitää yksinkertaisesti vaan miettiä sitä, miten saa omaan yritykseensä maksimaalisen tukitulovirran, samoin kuin kaikki muutkin tulot on maksivoitava ?

Noihin ääsässän sinänsä provosoiviin, mutta jotenkin erittäin kaukana realismista oleviin ajatuksiin puuttumatta totean vain alkupään suurten tilojen urakointi-ihmettelyihin, että kysymys on työvoiman tarpeesta ja sen työllistämisestä ympärivuotisesti.
Ammattitaitoista työvoimaa ei löydy mistään, ei sitten mistään muutamaksi kesäkuukaudeksi, hyvät työntekijät pitää työllistää ympärivuotisesti ja piste.

Mullakin esimerkiksi kaivinkonetyöt ja energiapuun korjuu työllistää mukavasti talvella, mutta mulle siitä ei jää latiakaan..

Ps. Mä en oo sitä hintatasoo määrittäny, aina löytyy joku halvemmalla tekevä..