Mikä olisi paras lantaraappa vaihtoehto pihattoon jossa on avokourut? Kehuvat vaihtaneet näitä pellonpajan vaijerivetoisia, koska vaijeri ei kestä. Kuinka toimintavarma tämä lavalin sykeraappa on? Hitaus arveluttaa kyseisessä merkissä. Onko muitten laitteenvalmistajien vaijeriraapoista kokemuksia? Navetassa olisi kaksi lantakäytävää toisen pituus olisi noin 40m ja toinen noin 60. Toiseen päätyyn tulisi 4 rissapyörää ja hieman arveluttaa vaijerin kestävyys... Kokemuksia onnistuneista sekä epäonnistuneista ratkaisuista.

Vaijeri kestää tietyn ajan, on siis vaihdettava määrävälein.

Mikä olisi paras lantaraappa vaihtoehto pihattoon jossa on avokourut? Kehuvat vaihtaneet näitä pellonpajan vaijerivetoisia, koska vaijeri ei kestä. Kuinka toimintavarma tämä lavalin sykeraappa on? Hitaus arveluttaa kyseisessä merkissä. Onko muitten laitteenvalmistajien vaijeriraapoista kokemuksia? Navetassa olisi kaksi lantakäytävää toisen pituus olisi noin 40m ja toinen noin 60. Toiseen päätyyn tulisi 4 rissapyörää ja hieman arveluttaa vaijerin kestävyys... Kokemuksia onnistuneista sekä epäonnistuneista ratkaisuista.

Meillä on nyt kolmas vuosi menossa lavalin sykeraapalla, aluksi pientä hienosäätöa ja sen jälkeen ongelmitta koko ajan. Tuo hitaus ei meinaa mitään, eihän sitä vahtia tartte. Lehmätkin ehtii hyvin astua ylitse kun on pieni tauko.

, eihän sitä vahtia tartte.

 

Muuten näistä en mitään tiedä...

Mutta raapat, joissa kääntyvät lavat päissä, ohjaavat lantaa sorkkapallin ja parsien vierestä keskemmälle. Suora raappa kumilisuilla päissä saattaa alkaa pursottaa lantaa päistä. Eli suoran raapan oltava liikkeellä enemmän, kun kääntyvälapainen selviää taas isommasta lantamäärästä.

Raappojen kulkutiheys sitten on jo oma tieteenalansa.

Joo, tierä sitte mikä oikeen erinomaasen hyvä olis. Itte oon toisaalta tyytyväinen omaan Merivirran köysiraappaan, mutta ei sekää oo läheskään täyrellinen. 4 ja puoli vuotta se on nyt laattiaa kravannu. Mä itte oon ainakin asennoitunu sillä lailla, että köysi on kulutustavaraa, joten aina pidän uuden pätkän varastos.

Käytävät on 40 metriä pitkät, ja köysihän on kolmena eri pätkänä. Raappojen välinen köysi piti vaihtaa ekan kerran tuossa kuukausi sitten, ja kovimmalle joutuvat (eli ne jotka vedetään kelalle) pätkät on molemmat vaihdettu kahdesti, joten tosi tyytyväinen köyden kestoon olen. Vaihtoon menee aikaa palttiarallaa vartti.

Itse raappa on H-kaavin, joka kyllä taitaa olla pian vaihtokunnossa, on joistakin kohdin kulunut jo niin paljon. Täytyy nyt sitten tutkia että teettääkö sen vähän paremmasta värkistä, että kestäisi kulutustakin. Meillä ei ihan perusmallin kaavin sovi, kun kokoojakuilu ei ole päädyssä, joten kaapimen pitää pystyä keräämään molempiin suuntiin.

Itse tykkään köysi-/vaijeriraapasta sen takia, että se on yksinkertaisempi kuin hydraulikone, ja virrannousutunnustelu on mun mielestäni jotenkin herkempi toimimaan kuin hydrauliikan painetunnustelu. Vaijerikoneita alkoi vasta silloin tulla kaupan, kun tuosta omasta kauppoja hierottiin, joten ei sitten sellaista laitettu. Ja mua on mietityttäny vähän se, että onko mahdollista että vaijeri katketessaan tekee rumaa jälkeä? Köysi on kuitenkin pehmeämpi materiaali kuin vaijeri.

Meidän raappa kulkee puolentoista tunnin välein ympäri vuorokauden.

Itse tykkään köysi-/vaijeriraapasta sen takia, että se on yksinkertaisempi kuin hydraulikone, ja virrannousutunnustelu on mun mielestäni jotenkin herkempi toimimaan kuin hydrauliikan painetunnustelu. Vaijerikoneita alkoi vasta silloin tulla kaupan, kun tuosta omasta kauppoja hierottiin, joten ei sitten sellaista laitettu. Ja mua on mietityttäny vähän se, että onko mahdollista että vaijeri katketessaan tekee rumaa jälkeä? Köysi on kuitenkin pehmeämpi materiaali kuin vaijeri.

Meidän raappa kulkee puolentoista tunnin välein ympäri vuorokauden.

Ihan hyvä pointti sinänsä. Mutta periaatteessahan se riippuu ihan siitä millä voimalla kone joutuu vetämään raappaa. Eli jos vaikka raapalla on sontaa max 100 kiloa ja vaijeri napsahtaa poikki niin käy samoin kuin yrittäisi sylkäistä pitkälle eli sylki löytyykin leuan alta paidalta.  No huono vertaus ja toki jos vaijeri normaalissa vedossa napsahtaa poikki niin sen vaijerin kulumisen olis täytyny huomata kyllä jo ennemmin. Mutta siinä tapaukses voi saada aikaan huonoa jälkeä jos raappa jostain syystä alkaa hirttää kiinni reunoille ja vaijeri kiristyy kunnolla ja sitte naps.

Armeijas tuli kans mietittyä millaista tuhoa vaijeri sais aikaan ku vedettiin eemelin vinssillä masia pois keinotekoisesta gineksestä.  Jos vaijeriin on ladattuna parinkymmenen tonnin voimat.. 

meillä on AL sykeraappa jyskyttänyt lattiaa WTC-päivästä lähtien. ( sattumma, mutta 9/11 se oli ) 
Eli useamman vuoden jo.
Hyvin on pelittänyt, alku kankeuden jälkeen. Silloin EI saanut laittaa aikakytkintä siihen, joten ajetaan lattia manuaalisesti 5-6 kertaa päivässä.
Huomasin tuossa kesällä, että kuluu se rauta paskassa ollessa. Hitsiä piti näyttää jo pariin saumaan. Kola menee uusiksi alta kymmenessä vuodessa.

Lavalin sykeraappa ollut käytössä v. 2002 lähtien. Alkujaan oli DWL (?) -kaavin, jossa kokooojakouru (teräsritilällä päällystetty) oli lantakäytävän keskivaiheella. Laajennuksen myötä lisättiin betoniritilällä päällystetty kokoojakouru navetan päätyyn ja kaikki lannat ohjautuivat sinne. Kolmisen kuukautta sitten laitettiin avokouruun käytävämatto ja sen päällä toimii nykyään DML-kaavin. Mitään turvallisuusjärjestelmiä ei ole, kourujen päissä on sen verran tilaa, että mahdolliset vasikat ym. mahtuu sinne, siis ritilän päälle. Käynnistysautomatiikka ollut käytössä vuodesta 2003, ihan normaali (esim. sähkökiukaitten) ohjauskeskus, lantaraappa kulkee 2h välein ympäri vuorokauden. Hitaus ei ole ongelma, minusta päinvastoin, ei se saa nopeampaa kulkeakkaan, että ehtivät jalkojansa nostella.

Mulla on Lavalin köysikone W-raapalla ollu kohta 7 vuotta. Rakennettiin kuivalantapihattoa ja myyjä varmasti tiesi, että turpeella on tarkoitus kuivittaa. Kun sitten lopulta saatiin koneeseen käyttöohjekin, alko ohjeen että tällä koneella ei navetan kuivituksessa saa käyttää turvetta eikä hiekkaa. Köysi on tuolla turvekuivituksella turhan kovilla ja niitä menee muutaman kuukauden välein. Vaihto käy kylläkin nopeasti mutta kaikenkaikkiaan aika kallista lannanluontia tuolla koneella tulee. Sellaisen Mullerupin vaijerikoneen olisin aikoinaan halunnut muta Kesko ei halunnut sellaista silloin (vielä) tuoda.
Sykeraapan toimivuudesta on sillointällöin kuulunut huonoa.

On vissiin aikamoisia eroja jos verrataan avokouruun ja ritiläpalkille sopivia raappoja. Meillon kuitenkin ritilöiden päällä NHK-keskuksen kautta hommattu kokokuminen ketjuvetoinen rappa ja hyvin pelittää. Siistiä jälkeä teköö ja ei ole jalkavaurioitakaan. En tiijjä jaksaisko miten avokourun kakkoja siirtää, nythän sillä on vaan pikkukökkö edessä. Mikä ois muuten paras konsti lannan tiputtamiseksi ritilän väliin, umpielukoiden sonta on senverran kuivaa, että pitää kolalla avittaa parkkipaikalla. Semmonen vinoittain kulkeva ritilä? Metalliritilä? Raappa kulkee 40 min välein yöt ja päivät.

Niin köyden kun vaijerinkin kestävyyteen vaikuttaa tosi paljon minlälaatuiset rissapyörät on ja kuinka ne on linjassa. Yhtään ei saisi pyörät "murtaa".

Köysikoneet max 40-50 m, vaijerit siitä ylöspäin.

Mulleruppi on kuulemma hyvä.

Pellonpajan köysiraappa on ritilöitä jynssännyt vajaat kolme vuotta ja parhaita ostoksia se on ollut laitteena, muttei merkkinä. Köysikoneena olisi pitänyt valita joku toinen merkki, tai sitten ostaa vaijerikäyttöisenä. Köysiä on saanut olla vaihtamassa vähintään kaksi kertaa vuodessa, 14 millin piippo ei ole kestävimmästä päästä. Nyt kaikki köydet ovat ruotsalaista merkkiä ja tuntuvat kestävän paremmin.

Mulla vanhassa navetassa siis nykyisessä hiehopihatossa on pellonpajan maahantuoma saksalainen ritilänpäällysraappa vaijerilla. Se on nyt kestänyt 100 %:sti pian 5 vuotta. Nyt alkaa vaijerissa olevan pieniä kulumisen jälkiä, joten saattaa tulla vaihtoon vuoden sisään.

Nykyisessä lehmäpihatossa on pellonpajan ydre-mallin vaijerikone. Sen vaijeripuolta on kehitetty mun navetassa oikein urakalla. Nykyiset 10 millin vaijeri kestää jo hyvin vetokoneikon ulkopuolella, mutta vetokoneikolla alkupää tahtoo murtua. Olen yrittänyt heille opettaaa, että koneikon kehä on liian pieni ja alkaa se pikkuhiljaa mennä jakeluun.

Raappa on nyt 2,5 vuotta vanha ja kulumisen jälkiä alkaa näkyä. Osa syynsä toki siinäkin, että raapat kulkevat jatkuvalla syötöllä ilman taukoja.

Pellonpajan köysiraappa on ritilöitä jynssännyt vajaat kolme vuotta ja parhaita ostoksia se on ollut laitteena, muttei merkkinä. Köysikoneena olisi pitänyt valita joku toinen merkki, tai sitten ostaa vaijerikäyttöisenä. Köysiä on saanut olla vaihtamassa vähintään kaksi kertaa vuodessa, 14 millin piippo ei ole kestävimmästä päästä. Nyt kaikki köydet ovat ruotsalaista merkkiä ja tuntuvat kestävän paremmin.

Eräs tila hankkii raappaköytensä purjehdusväline liikkeestä ja sanoo säästävänsä sievoisen summan euroja. Kestävyyskin on kuulemma näissä köysissä parempi.