Silloin kun on nousukausi, taloudessa menee hyvin ja valtiontalous on kunnossa, valtionvarainministerin tärkein tehtävä olisi varautuminen seuraavan taantumaan, jolloin tällä hyvien aikojen varautumisella pehmennettäisiin taantuman vaikutuksia.
Mutta kun menee hyvin, niin silloin eletäänkin kuin menisi ikuisesti hyvin, eikä taantumaa koskaan tulisi, taloushistoria kuitenkin opettaa, että aina se taantuma kuitenkin tulee jossain vaiheessa, miksi poliitikot eivät ikinä opi, miksi he ovat tässä asiassa suorastaan tyhmiä?
On kuitenkin toimittu niin, että kun taloudessa menee hyvin, pannaan rahaa haisemaan, keksitään kaikenlaisia uusia lakisääteisiä menokohteita valtiolle ja kunnille, ja sitten kun tulee taantuma tai lama, ollaan kusessa, kun ihmetellään, että mistä nyt rahat näihin lakisääteisiin palveluihin otetaan.
No toisaalta, eivät poliitikot sittenkään tyhmyyden takia laita rahaa palamaan hyvinä aikoina, on selvää että poliittiset paineet kansankin taholta rahan käyttämiseen hyvinvointipalveluiden lisäämiseen ovat kovat silloin kun on nousukausi, on vaikea perustella säästeliäästi elämistä ja pahan päivän varalle varautumista talouden kukoistaessa, kuitenkin tosiasia on että joskus se paha päivä tulee ja siihen on hyvä olla varautunut, oli sitten kysymys valtiosta, kunnista, yrityksistä tai yksityisistä ihmisistä ,ei mitään uutta auringon alla tässä suhteessa, mutta jokainen sukupolvi vain kuvittelee olevansa erilainen kuin aiemmat sukupolvet, jokainen sukupolvi kuvittelee että se ei toista aiempien sukupolvien virheitä, mutta niinpä vain kuitenkin toistaa, se on nähty niin monta kertaa.
Urko Kekkonen kysyi jo 50-luvulla, että onko meillä malttia vaurastua, siihen voidaan sanoa yli 50 vuotta myöhemmin, että ei ole, kun on niin kiire tuhlaamaan ansaitut rahat. Ne kun polttelevat taskuissa, niin valtion, kuin yksityistenkin ihmisten taskuissa.
