kyllä tällä pärjää kun ei aivan yltiöpäisiä investointeja tee. urakoitsijoiden järkevä käyttäminen, oman kaluston täydentäjänä pitää oman työmäärän kohtuullisena ja kulut kurissa. varsinkin lypsykarjatilalla on tekemistä riittävästi muutenkin, kokoaikaisesti. tärkeintä ei ole hankkia kaikkia koneita itselle.
Tekemistä on kokoaikaisesti kahdellekin (tai mikä sitten normaaliksi työajaksi lasketaankin). Samat pakolliset kotityöt muillakin on vaikka kävis palkkatyössä.
Rahaa vaan ei tuu oikein yhdellekään, joten palkkatöissä on käytävä tilan ulkopuolella. Ihan kokoaikaiseksi ulkopuolelle ei enää ehdi/jaksa kun vanhenee ja nukkuakin joskus täytyy

Meillä pari <pakollista> merkittävääkin investointia ei_niin_suoraan_tuotantoon, joten vähän jämptiä pukkaa olemaan. Itsellä ei esim. rehuntekokoneita lainkaan, urakoitsijan varassa kun on niin rehut tehdään miten aikataulut sopii ja laatu on sen mukaista.
Tuotantoinfra vanhenee ja rapistuu koko ajan ja siitä tulee oravanpyörä, kun tulee lisää töitä toimimattomien ja hajoavien laitteiden muodossa. Siitä tulee myös stressiä, joka kuormittaa henkisesti. Ja kun korjata/investoida pitäisi koko ajan niin voi olla, ettei "saa rapistumista kiinni" vaan jossain kohtaa tulee se ratkaiseva vahinko. Tai virhe väsyneenä.
Bisnestä ei, elämäntapa ehkä. Mutta elämäntapakaan ei elätä. Onneksi talven jälkeen tulee kevät ja kesä!
