cc äsken jo tähän viittas..   miettiny että kesän aikana pitää n. 200 ha haalia joka jyvä ja korsi,eikä riitäkkää+ perunarehua 400 t +kuiviketta 1000 m3+vettä 3000m3+energia++++    lopputuotetta(naudanlihaa) valmistuu vuodes vajaa 100 000 kg!!!!   on tämä vain melekoosta haaskaamista,kauanko tälläästä oikeen tuetahan??

Niin kauan kuin EU on pystyssä. Ranskassa, Saksassa, Sveitsissä, Englannissa on perinteitä naudanlihan tuotannossa ja alueita jossa muu ei luonnista. Suomessakin on oikea uskonkappale että nurmirehuun perustuva nautatuotanto on Suomelle luontaisinta tuotantoa. Kannattaa huomata että maidontuotanto on aivan eri asia kuin naudanliha. Pellon tuote muuttuu ihmisravinnoksi hyötysuhteella 4,2 maitona. Lisäksi kun ottaa huomioon että suurimmalla osalla Suomen karjatiloja on halutessaan mahdollisuuss tuottaa nurmesta 7000 ry/ha, kun viljasadoissa totuus on 3500, niin aina vaan paranee. Maito siis kestää tarkastelun.

Broileri taitaa tuottaa lihakilon kahdella rehukilolla ja sika kolmella. Lihanaudalla lukemat alkavat 12:sta, ylärajaa ei taida ollakaan. Lisäyseläinten tuotannossa suhteet ovat vielä pahemmat.

Laiduntaminen on tietysti hyvä tapa tuottaa lihaa alueilla jotka eivät sovi viljelyyn. Suomessa vaan kaikki maaomaisuus on parin hehtaarin silpuissa joita ei voi tehokkaasti laiduntaa. Suomessa on toimiva metsäteollisuus ja puumarkkinat sekä riittävästi sadetta, että ei täällä kasvullinen maa joutilaana ole.

Vuosituhannen alussa naudan tuet olivat niin hyvät että alkoi tulla pula vasikoista. Lisättiin teuraspainoa teurastamojen hinnastoilla ja valtion tuella. Teurastuslaatukaan ei kärsinyt. Mutta loppuvaiheen sonni on aivan mieletön rehurosvo.

Luulenpa että sillä väkirehumäärällä jonka tehokas sonninkasvattaja syöttää tuottaakseen lihakilon, tuotettaisiin kilo sekä linnun- että sianlihaa ja säilörehut jäisivät vielä vaikka energiatuotantoon, kun taas sonninkasvattaja käryttää polttoöljyä kirnutessaan apetta ja mättäessään lantavuoria.

Nautahomma toki pyörii taloudellisesti. Tilan osto korkotukilainalla, navetta investointituella, rehua peltotuilla ja kasvatusta eläintuilla ja markkinointi EU:n rajasuojassa. Minkä tahansa komponentin kun nappaa pois, tiukaksi vetää. Kokonaisuus on yhteiskunnan kannalta kovin epätarkoituksenmukainen. TÄmä on syytä jokaisen alalle satsaavan syytä tiedostaa.

Ei silti, kanannahkapyöryköitä, makuneutraaleja kalkkunaleikkeleitä ja talinkäryistä possujauhelihaa syötyäni olen alkanut mittailla viimeistä Hf-hiehoa sillä silmällä, että josko puolikas sopisi pakastimeen, niin olisi kulinaristinen vuosi edessä.

UGH  

Niin kauan kuin EU on pystyssä. Ranskassa, Saksassa, Sveitsissä, Englannissa on perinteitä naudanlihan tuotannossa ja alueita jossa muu ei luonnista. Suomessakin on oikea uskonkappale että nurmirehuun perustuva nautatuotanto on Suomelle luontaisinta tuotantoa. Kannattaa huomata että maidontuotanto on aivan eri asia kuin naudanliha. Pellon tuote muuttuu ihmisravinnoksi hyötysuhteella 4,2 maitona. Lisäksi kun ottaa huomioon että suurimmalla osalla Suomen karjatiloja on halutessaan mahdollisuuss tuottaa nurmesta 7000 ry/ha, kun viljasadoissa totuus on 3500, niin aina vaan paranee. Maito siis kestää tarkastelun.

Broileri taitaa tuottaa lihakilon kahdella rehukilolla ja sika kolmella. Lihanaudalla lukemat alkavat 12:sta, ylärajaa ei taida ollakaan. Lisäyseläinten tuotannossa suhteet ovat vielä pahemmat.

Laiduntaminen on tietysti hyvä tapa tuottaa lihaa alueilla jotka eivät sovi viljelyyn. Suomessa vaan kaikki maaomaisuus on parin hehtaarin silpuissa joita ei voi tehokkaasti laiduntaa. Suomessa on toimiva metsäteollisuus ja puumarkkinat sekä riittävästi sadetta, että ei täällä kasvullinen maa joutilaana ole.

Vuosituhannen alussa naudan tuet olivat niin hyvät että alkoi tulla pula vasikoista. Lisättiin teuraspainoa teurastamojen hinnastoilla ja valtion tuella. Teurastuslaatukaan ei kärsinyt. Mutta loppuvaiheen sonni on aivan mieletön rehurosvo.

Luulenpa että sillä väkirehumäärällä jonka tehokas sonninkasvattaja syöttää tuottaakseen lihakilon, tuotettaisiin kilo sekä linnun- että sianlihaa ja säilörehut jäisivät vielä vaikka energiatuotantoon, kun taas sonninkasvattaja käryttää polttoöljyä kirnutessaan apetta ja mättäessään lantavuoria.

Nautahomma toki pyörii taloudellisesti. Tilan osto korkotukilainalla, navetta investointituella, rehua peltotuilla ja kasvatusta eläintuilla ja markkinointi EU:n rajasuojassa. Minkä tahansa komponentin kun nappaa pois, tiukaksi vetää. Kokonaisuus on yhteiskunnan kannalta kovin epätarkoituksenmukainen. TÄmä on syytä jokaisen alalle satsaavan syytä tiedostaa.

Ei silti, kanannahkapyöryköitä, makuneutraaleja kalkkunaleikkeleitä ja talinkäryistä possujauhelihaa syötyäni olen alkanut mittailla viimeistä Hf-hiehoa sillä silmällä, että josko puolikas sopisi pakastimeen, niin olisi kulinaristinen vuosi edessä.

UGH  

Ehkä toi sonni pitäisi teurastaa nuorempana ja käyttää laidunnusta enempi kasvussa, se että kuinka hyvin ne oikein soveltuu tämmöiseen tuotantoo noi maitorotuiset sonnit on toinen juttu ...
Mielestäni naudanlihantuotannossa liikaa tuijotetaan yksikkökokoja ja liian vähän peltopinta-alaa, jolla kannattavuus korjautuisi varmemmin.

Niin kauan kuin EU on pystyssä. Ranskassa, Saksassa, Sveitsissä, Englannissa on perinteitä naudanlihan tuotannossa ja alueita jossa muu ei luonnista. Suomessakin on oikea uskonkappale että nurmirehuun perustuva nautatuotanto on Suomelle luontaisinta tuotantoa. Kannattaa huomata että maidontuotanto on aivan eri asia kuin naudanliha. Pellon tuote muuttuu ihmisravinnoksi hyötysuhteella 4,2 maitona. Lisäksi kun ottaa huomioon että suurimmalla osalla Suomen karjatiloja on halutessaan mahdollisuuss tuottaa nurmesta 7000 ry/ha, kun viljasadoissa totuus on 3500, niin aina vaan paranee. Maito siis kestää tarkastelun.

Broileri taitaa tuottaa lihakilon kahdella rehukilolla ja sika kolmella. Lihanaudalla lukemat alkavat 12:sta, ylärajaa ei taida ollakaan. Lisäyseläinten tuotannossa suhteet ovat vielä pahemmat.

Laiduntaminen on tietysti hyvä tapa tuottaa lihaa alueilla jotka eivät sovi viljelyyn. Suomessa vaan kaikki maaomaisuus on parin hehtaarin silpuissa joita ei voi tehokkaasti laiduntaa. Suomessa on toimiva metsäteollisuus ja puumarkkinat sekä riittävästi sadetta, että ei täällä kasvullinen maa joutilaana ole.

Vuosituhannen alussa naudan tuet olivat niin hyvät että alkoi tulla pula vasikoista. Lisättiin teuraspainoa teurastamojen hinnastoilla ja valtion tuella. Teurastuslaatukaan ei kärsinyt. Mutta loppuvaiheen sonni on aivan mieletön rehurosvo.

Luulenpa että sillä väkirehumäärällä jonka tehokas sonninkasvattaja syöttää tuottaakseen lihakilon, tuotettaisiin kilo sekä linnun- että sianlihaa ja säilörehut jäisivät vielä vaikka energiatuotantoon, kun taas sonninkasvattaja käryttää polttoöljyä kirnutessaan apetta ja mättäessään lantavuoria.

Nautahomma toki pyörii taloudellisesti. Tilan osto korkotukilainalla, navetta investointituella, rehua peltotuilla ja kasvatusta eläintuilla ja markkinointi EU:n rajasuojassa. Minkä tahansa komponentin kun nappaa pois, tiukaksi vetää. Kokonaisuus on yhteiskunnan kannalta kovin epätarkoituksenmukainen. TÄmä on syytä jokaisen alalle satsaavan syytä tiedostaa.

Ei silti, kanannahkapyöryköitä, makuneutraaleja kalkkunaleikkeleitä ja talinkäryistä possujauhelihaa syötyäni olen alkanut mittailla viimeistä Hf-hiehoa sillä silmällä, että josko puolikas sopisi pakastimeen, niin olisi kulinaristinen vuosi edessä.

UGH  

Pihvituotanto on maailmalla vastaavanlaista kuin Suomessa poronhoito. Suomessa tällaiseen ei ole mahdollisuuksia kuin aivan pienessä mittakaavassa. Harvalla on samassa läntissä riittävästi maata, jotta tulevaisuudessakin siitä elannon saa. Huonosti käy myös maidon jos tukirakenteita aletaan purkamaan.

Teuraspainoissa n.300kg maksimi. Sen jälkeen yhteen lisäkasvukiloon alkaa hukkua suhteettoman paljon rehua.

Maidon hyötysuhde riippuu vahvasti uudistukseen käytetystä rehusta. Pitkäikäisemmät lehmät parantaa suhdetta tuosta 4.2 alle 3...Periaatteessa olen paljosta cosmarille velkaa tästä hyötysuhdeajattelusta. Vielä kun saisi neuvontajärjestön jotenkin ymmärtämään asian tärkeyden, koskapa se tulee olemaan lähitulevaisuudessa kannattavuuteen vahvasti vaikuttava asia.

Mutta itse asiaan....emo-heikin kanta peltomäärästä ei aukea mulle. Ei se hyötysuhde sonnilla parane isolla peltomäärällä, luonnonlaidunta pitäisi olla ja paljon.

Tukia se Heikki tarkoitaa. Itsekin olen toistaiseksi maksimoinut tuet ja optimoinut karjan. Mutta en yritä kaunistella ja hurskastella yhteiskunnan lypsämistä.

Lainaus käyttäjältä: Adam Smith - 21.10.10 - klo:12:06

Mutta itse asiaan....emo-heikin kanta peltomäärästä ei aukea mulle. Ei se hyötysuhde sonnilla parane isolla peltomäärällä, luonnonlaidunta pitäisi olla ja paljon.

Mahtaisko olla että noilla joilla kannattavuus perustuu pohjoisen tukiin eikä tuotantoon niin on ihan omanlaisensa laskukaavat kannattavuudelle?

Emo- ja Sorkka-Heikki voisivat perustaa yhdesä vero ja kannattavuuskirjanpito neuvonnan. Näyttäisi paljon paremmilta maatalouden kannattavuus. 

Lainaus käyttäjältä: Muujussi - 21.10.10 - klo:12:48

Lainaus käyttäjältä: Adam Smith - 21.10.10 - klo:12:06

Mutta itse asiaan....emo-heikin kanta peltomäärästä ei aukea mulle. Ei se hyötysuhde sonnilla parane isolla peltomäärällä, luonnonlaidunta pitäisi olla ja paljon.

Mahtaisko olla että noilla joilla kannattavuus perustuu pohjoisen tukiin eikä tuotantoon niin on ihan omanlaisensa laskukaavat kannattavuudelle?

Emo- ja Sorkka-Heikki voisivat perustaa yhdesä vero ja kannattavuuskirjanpito neuvonnan. Näyttäisi paljon paremmilta maatalouden kannattavuus. 

Toimialueena koko maa 

Mielestäni naudanlihantuotannossa liikaa tuijotetaan yksikkökokoja ja liian vähän peltopinta-alaa, jolla kannattavuus korjautuisi varmemmin.

Rupesin miettimään tätä oikein syvällisesti.   

Silloin kun tulos tulee tuista eikä tuotetusta lihasta niin se on todennäköisesti juurikin näin. Varsinkin jos pidetään kuusien juurilla minimikustannuksilla ja minimiruokinnalla eläimiä joista tulee mahdollisimman paljon tukia. Mitä enemmän on tukia saavia peltoja joita ei juuri kylvetä eikä lannoiteta vaan kerätään mahdollisesti itsekseen kasvanut rehu pois urakkana minimikustannuksilla niin sitä enemmän tulee plussaa viivan alle?

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 21.10.10 - klo:10:57

Mielestäni naudanlihantuotannossa liikaa tuijotetaan yksikkökokoja ja liian vähän peltopinta-alaa, jolla kannattavuus korjautuisi varmemmin.

Rupesin miettimään tätä oikein syvällisesti.   

Silloin kun tulos tulee tuista eikä tuotetusta lihasta niin se on todennäköisesti juurikin näin. Varsinkin jos pidetään kuusien juurilla minimikustannuksilla ja minimiruokinnalla eläimiä joista tulee mahdollisimman paljon tukia. Mitä enemmän on tukia saavia peltoja joita ei juuri kylvetä eikä lannoiteta vaan kerätään mahdollisesti itsekseen kasvanut rehu pois urakkana minimikustannuksilla niin sitä enemmän tulee plussaa viivan alle?

Näin asia on. Ainakin maitorotuisilla sonneilla 

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 21.10.10 - klo:10:57

Mielestäni naudanlihantuotannossa liikaa tuijotetaan yksikkökokoja ja liian vähän peltopinta-alaa, jolla kannattavuus korjautuisi varmemmin.

Rupesin miettimään tätä oikein syvällisesti.   

Silloin kun tulos tulee tuista eikä tuotetusta lihasta niin se on todennäköisesti juurikin näin. Varsinkin jos pidetään kuusien juurilla minimikustannuksilla ja minimiruokinnalla eläimiä joista tulee mahdollisimman paljon tukia. Mitä enemmän on tukia saavia peltoja joita ei juuri kylvetä eikä lannoiteta vaan kerätään mahdollisesti itsekseen kasvanut rehu pois urakkana minimikustannuksilla niin sitä enemmän tulee plussaa viivan alle?

No jos oikein karrikoidaan, niin näinhän se on ?
Naudanlihan tuotanto näillä tuotantopanoksilla on aika toivotonta hommaa, mutta jos on tukikelpoista pinta-alaa riittävästi, niin kyllä sillä elää ...

Lainaus käyttäjältä: Muujussi - 21.10.10 - klo:16:48

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 21.10.10 - klo:10:57

Mielestäni naudanlihantuotannossa liikaa tuijotetaan yksikkökokoja ja liian vähän peltopinta-alaa, jolla kannattavuus korjautuisi varmemmin.

Rupesin miettimään tätä oikein syvällisesti.   

Silloin kun tulos tulee tuista eikä tuotetusta lihasta niin se on todennäköisesti juurikin näin. Varsinkin jos pidetään kuusien juurilla minimikustannuksilla ja minimiruokinnalla eläimiä joista tulee mahdollisimman paljon tukia. Mitä enemmän on tukia saavia peltoja joita ei juuri kylvetä eikä lannoiteta vaan kerätään mahdollisesti itsekseen kasvanut rehu pois urakkana minimikustannuksilla niin sitä enemmän tulee plussaa viivan alle?

No jos oikein karrikoidaan, niin näinhän se on ?
Naudanlihan tuotanto näillä tuotantopanoksilla on aika toivotonta hommaa, mutta jos on tukikelpoista pinta-alaa riittävästi, niin kyllä sillä elää ...

öö... tuota, ainakin pihveil loppukasvatuksekses on saavutetettavissa 850 nettoksvu ohra
 sr ruokinnalla 40 väk rehu %:lla, eikös se kasvun lasku merkka kuiteskii ylläpittarpeen kasvua/tuotettu kg 

Lainaus käyttäjältä: cosmic_cowboy - 21.10.10 - klo:10:41

Niin kauan kuin EU on pystyssä. Ranskassa, Saksassa, Sveitsissä, Englannissa on perinteitä naudanlihan tuotannossa ja alueita jossa muu ei luonnista. Suomessakin on oikea uskonkappale että nurmirehuun perustuva nautatuotanto on Suomelle luontaisinta tuotantoa. Kannattaa huomata että maidontuotanto on aivan eri asia kuin naudanliha. Pellon tuote muuttuu ihmisravinnoksi hyötysuhteella 4,2 maitona. Lisäksi kun ottaa huomioon että suurimmalla osalla Suomen karjatiloja on halutessaan mahdollisuuss tuottaa nurmesta 7000 ry/ha, kun viljasadoissa totuus on 3500, niin aina vaan paranee. Maito siis kestää tarkastelun.

Broileri taitaa tuottaa lihakilon kahdella rehukilolla ja sika kolmella. Lihanaudalla lukemat alkavat 12:sta, ylärajaa ei taida ollakaan. Lisäyseläinten tuotannossa suhteet ovat vielä pahemmat.

Laiduntaminen on tietysti hyvä tapa tuottaa lihaa alueilla jotka eivät sovi viljelyyn. Suomessa vaan kaikki maaomaisuus on parin hehtaarin silpuissa joita ei voi tehokkaasti laiduntaa. Suomessa on toimiva metsäteollisuus ja puumarkkinat sekä riittävästi sadetta, että ei täällä kasvullinen maa joutilaana ole.

Vuosituhannen alussa naudan tuet olivat niin hyvät että alkoi tulla pula vasikoista. Lisättiin teuraspainoa teurastamojen hinnastoilla ja valtion tuella. Teurastuslaatukaan ei kärsinyt. Mutta loppuvaiheen sonni on aivan mieletön rehurosvo.

Luulenpa että sillä väkirehumäärällä jonka tehokas sonninkasvattaja syöttää tuottaakseen lihakilon, tuotettaisiin kilo sekä linnun- että sianlihaa ja säilörehut jäisivät vielä vaikka energiatuotantoon, kun taas sonninkasvattaja käryttää polttoöljyä kirnutessaan apetta ja mättäessään lantavuoria.

Nautahomma toki pyörii taloudellisesti. Tilan osto korkotukilainalla, navetta investointituella, rehua peltotuilla ja kasvatusta eläintuilla ja markkinointi EU:n rajasuojassa. Minkä tahansa komponentin kun nappaa pois, tiukaksi vetää. Kokonaisuus on yhteiskunnan kannalta kovin epätarkoituksenmukainen. TÄmä on syytä jokaisen alalle satsaavan syytä tiedostaa.

Ei silti, kanannahkapyöryköitä, makuneutraaleja kalkkunaleikkeleitä ja talinkäryistä possujauhelihaa syötyäni olen alkanut mittailla viimeistä Hf-hiehoa sillä silmällä, että josko puolikas sopisi pakastimeen, niin olisi kulinaristinen vuosi edessä.

UGH  

Ehkä toi sonni pitäisi teurastaa nuorempana ja käyttää laidunnusta enempi kasvussa, se että kuinka hyvin ne oikein soveltuu tämmöiseen tuotantoo noi maitorotuiset sonnit on toinen juttu ...
Mielestäni naudanlihantuotannossa liikaa tuijotetaan yksikkökokoja ja liian vähän peltopinta-alaa, jolla kannattavuus korjautuisi varmemmin.

eiku vuokrat ja peltohinnat taivaalle

Lainaus käyttäjältä: Muujussi - 21.10.10 - klo:16:48

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 21.10.10 - klo:10:57

Mielestäni naudanlihantuotannossa liikaa tuijotetaan yksikkökokoja ja liian vähän peltopinta-alaa, jolla kannattavuus korjautuisi varmemmin.

Rupesin miettimään tätä oikein syvällisesti.   

Silloin kun tulos tulee tuista eikä tuotetusta lihasta niin se on todennäköisesti juurikin näin. Varsinkin jos pidetään kuusien juurilla minimikustannuksilla ja minimiruokinnalla eläimiä joista tulee mahdollisimman paljon tukia. Mitä enemmän on tukia saavia peltoja joita ei juuri kylvetä eikä lannoiteta vaan kerätään mahdollisesti itsekseen kasvanut rehu pois urakkana minimikustannuksilla niin sitä enemmän tulee plussaa viivan alle?

No jos oikein karrikoidaan, niin näinhän se on ?
Naudanlihan tuotanto näillä tuotantopanoksilla on aika toivotonta hommaa, mutta jos on tukikelpoista pinta-alaa riittävästi, niin kyllä sillä elää ...

Ja laskekaa TUNTIPALKKAA...
Jos ei tee paljon per päivä on ihan hyvä elämänlaatu kans

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 21.10.10 - klo:18:01

Lainaus käyttäjältä: Muujussi - 21.10.10 - klo:16:48

Rupesin miettimään tätä oikein syvällisesti.   

Silloin kun tulos tulee tuista eikä tuotetusta lihasta niin se on todennäköisesti juurikin näin. Varsinkin jos pidetään kuusien juurilla minimikustannuksilla ja minimiruokinnalla eläimiä joista tulee mahdollisimman paljon tukia. Mitä enemmän on tukia saavia peltoja joita ei juuri kylvetä eikä lannoiteta vaan kerätään mahdollisesti itsekseen kasvanut rehu pois urakkana minimikustannuksilla niin sitä enemmän tulee plussaa viivan alle?

No jos oikein karrikoidaan, niin näinhän se on ? Naudanlihan tuotanto näillä tuotantopanoksilla on aika toivotonta hommaa, mutta jos on tukikelpoista pinta-alaa riittävästi, niin kyllä sillä elää ...

öö... tuota, ainakin pihveil loppukasvatuksekses on saavutetettavissa 850 nettoksvu ohra
 sr ruokinnalla 40 väk rehu %:lla, eikös se kasvun lasku merkka kuiteskii ylläpittarpeen kasvua/tuotettu kg 

Niin mikä loppukasvatus? Unohditko että se tuotto tulee tukina niistä kuusen juurella värjöttelevistä pitkäkarvaisista otuksista? Ei ole mitään loppukasvatusta. Kun tuotto ei tule siitä lihasta vaan niistä tuista.