Eurosta päätettiin äänestysnäytelmässä jo 18.3.1992.
Tällöin eduskunnassa ei enää äänestetty EY-hakemuksen jättämisestä, vaikka se medialle sellaiseksi verhoiltiinkin, jotta Veli Sundbäck sai jatkaa näytelmää matkustamalla Brysseliin viemään feikki-jäsenyyshakemusta.
Todellisuudessa eduskunta äänesti luottamuksen Ahon hallituksen harjoittamalle EY-toimintalinjalle.
Kuinka moni kansanedustaja tiesi, että jäsenyyshakemus oli jätetty jo torstaina 27.2.1992, jotta se ehtisi seuraaksi tiistaiksi EY-huippukokouksen asialistalle, ettei Suomi vaan jäisi pois EY-junasta.
Tosiasiassa Ahon hallitus oli vain likaisen työn tekijä, Mauno Koiviston marionetti.
Faktaa eduskunnan asiakirjoista:
1. "Suomen osalta rahaliiton hyväksyminen on Maastrichtin sopimuksen muiden määräysten tavoin ollut edellytys liittymissopimuksen synnylle."
Lähde: Ulkoasiainvaliokunnan mietintö n:o 9/1994 vp, sivu 21.
2. "Valtionvarainvaliokunta sekä talousvaliokunta käsittelivät talous- ja rahaliittoa hallituksen esityksen johdosta antamissaan lausunnoissa. Valtionvarainvaliokunta totesi lausunnossaan (VaVL 6/1994 vp s. 110/II), että Suomi hyväksyi jo jäsenyyshakemuksessaan EU:n talous- ja rahaliittoon tähtäävän politiikan, jonka tavoitteena on yhteinen rahapolitiikka ja yhteinen rahayksikkö."
Lähteenä siis Valtionvarainvaliokunnan lausunto VaVL 6/1994 vp s. 110.
--
Alustuksen aiheseen eli Kysymys ministereille liittyvä tekaistu EMU-varauma tehtiin petoksellisesti, ongelman siirtämiseksi seuraavalle eli Lipposen I hallitukselle.
Viimeksi muokattu: 10.10.11 - klo:00:09 kirjoittanut Jorma Jaakkola
