Kansanedustajan työ pitäisi olla luottamustehtävä. Edustajan tulee noudattaa lakeja ja hyviä tapoja. Hän on aina vastuussa äänestäjilleen.
Näin pitäisi olla, mutta kun ei ole. Nykyisin kansanedustajat ovat sidottuja johonkin tahoon, joka on taustavoimana ja rahoittaa vaalityötä. Sen verran tiedän, että tuolta parlamentisssa ei ole kovin montaa sellaista edustajaa, joka ei olisi nostanut vaalirahaa jossakin muodossa.
Ongelma on siinä, että firmat ja taustavoimat saavat vähentää nämä kulut verotuksessa, vaikka ne eivät ole vähennyskelpoisia. Se tapahtuu niin, että ehdokkaan tukiryhmä julkaisee lehteä, johon kootaan kalliita ilmoituksia. Firmoilla ei niistä ole juuri hyötyä. Tuki menee ehdokkaalle. Samalla tavalla myydään seminaarilippuja ja monenlaista rihkamaa.
Keinot vaihtelevat, mutta yhtään kansanedustajaa ei ole omilla rahoillaan eduskuntaan mennyt. Toisten takana on ollut ammattijärjestöjä ja muita yhteisöjä. Sitten voidaan sanoa, että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.