yksityistalouksien sähkö sais maksaa kaksinkertaisesti
Niin sinullahan ei taida olla itselläsi yksityistaloutta...?
Katsos niitä asumiskuluja laitettu maataloudenpuolelle . Viljanviljeliät osaa . 
Verottajan ohjeet:
http://vero.fi/?article=7748&domain=VERO_MAIN&path=5,40,437,813&language=FIN#48Sahkojalammityskulut Etusivu » Vero-ohjeet » Verohallinnon yhtenäistämisohjeet » Yhtenäistämisohjeet 2008
4 MAA- JA METSÄTALOUDEN TULOVEROTUS 7748
Verohallinnon yhtenäistämisohjeet vuodelta 2008 toimitettavaa verotusta varten, Dnro 2042/32/2008, 31.12.2008
Sisällys:
4.1 Palkattujen ja eläkkeellä olevien työntekijöiden sekä lomittajien luontoisetuna saamien ostotarvikkeiden hankintamenot
4.2 Maatalouden tulosta vähennyskelpoiset auton käyttökulut
4.2.1 Auto maatalouden kalustossa ja auton yksityiskäyttö
4.2.2 Yksityisauto maatalouden käytössä
4.2.3 Yksityisauto verotusyhtymän käytössä
4.2.4 Yksityisauto maataloutta harjoittavan kuolinpesän käytössä
4.3 Maataloudenharjoittajan lisääntyneet elantokustannukset matkasta erityiselle työntekemispaikalle
4.4 Opinto- ja koulutusmatkakustannukset
4.5 Metsätalouden matkakulut
4.6 Maatalousyrittäjän työterveyshuolto
4.7 Vesimaksut
4.8 Sähkö- ja lämmityskulut
4.9 Puhelinmenot ja atk-laitteet
4.10 Moottorikelkasta ja ns. mönkijästä aiheutuneet kulut
4.10.1 Maatalous
4.10.2 Metsätalous
4.11 Moottori- ja raivaussahasta aiheutuneet kulut
4.12 Maatalouden työhuonevähennys
4.13 Harrastusluonteinen toiminta
4.13.1 Yleistä
4.13.2 Hevoset
4.13.3 Vähäinen viljely
4.14 Maatalouden harjoittamisen lopettaminen
4.14.1 Yleistä
4.14.2 Maataloustoiminnan lopettamisen jälkeen saadut tulot ja vähennettävät kulut
4.15 Maataloudessa käytetyn omasta metsästä otetun puun arvo
4.16 Hankintatyön arvo ja maataloustraktorin ja sen lisälaitteiden menojen korjauserä
4.17 Maatalouden nettovarallisuus
4.17.1 Eräät varat
4.17.2 Teurastamon myöntämä eläinluotto ja maatalouden nettovarallisuus
4.18 Maatalouden tilatukioikeus
--------------------------------------------------------------------------------
Tässä ohjeessa esitetään arviointiperusteet, joita käytetään muun selvityksen puuttuessa arvioitaessa vähennyskelpoisia määriä tai menoista poistettavia vähennyskelvottomia eriä. Lähtökohtana on maa- ja metsätaloudessakin pidettävä menojen selvittämistä tositteiden ja muiden todennettavien seikkojen perusteella. Tätä arviointiohjetta käytetään todellisen määrän ollessa vaikeasti selvitettävissä.
Vastaavasti arvioidaan tulolähdesiirrossa toisessa tulolähteessä tuloutettavat erät ja toisessa tulolähteessä vähennettävät erät. Maatalouden tuotteiden (heinä, vilja, kotieläintuotteet) siirtoarvona käytetään paikallisia myyntihintoja.
Esimerkki:
Siirrettäessä maataloudesta porotalouteen heinää, käytetään muun selvityksen puuttuessa maataloudessa tuloutettavana eränä ja porotaloudessa vähennettävänä eränä seuraavia arvoja:
Kuivaheinän tulolähdesiirron arvona käytetään 14 senttiä/kg ilman arvonlisäveroa.
Pyöröpaalisäilörehun ja aumasäilörehun tulolähdesiirron hintana käytetään 4 senttiä/kg.
Päiväkulutuksen laskennassa voidaan käyttää heinällä tarhapäivää kohti kerrointa 2 ja säilörehujen osalta kerrointa 5.
Laskentaesimerkki:
Heinän arvonlisäveroton siirtohinta:
14 senttiä x poroja tarhassa kpl x tarhapäivät x 2
Säilörehu:
4 senttiä x poroja tarhassa kpl x tarhapäivät x 5
Arvioidut määrät eivät sisällä arvonlisäveron osuutta. Arvioon perustuvan menon osalta ei voi tehdä laskennallista alv-vähennystä, sillä alv-vähennyksen on perustuttava tositteeseen. Vähennyskelpoisissa menoissa olevia eriä tuloverotuksessa tuloutettaessa täytyy myös arvonlisäveron osuus vastaavasti ottaa huomioon arvonlisäverolaskelmassa korjauseränä.
4.1 Palkattujen ja eläkkeellä olevien työntekijöiden sekä lomittajien luontoisetuna saamien ostotarvikkeiden hankintamenot
Menoiksi arvioidaan yksityiskohtaisen selvityksen puuttuessa 5,20 €/päivä. Annettujen etujen määrästä ja saajista tulee olla selvitys muistiinpanoissa.
4.2 Maatalouden tulosta vähennyskelpoiset auton käyttökulut
4.2.1 Auto maatalouden kalustossa ja auton yksityiskäyttö
Auto kuuluu maatalouden tulolähteeseen, mikäli maatalouden ajoa on yli 50 % kokonaisajomäärästä. Maataloustoiminnassa vähennyskelpoinen kilometrimäärä tulee esittää ajopäiväkirjalla.
Kun auto kuuluu maatalouden tulolähteeseen, verotuksessa vähennetään sen käytöstä aiheutuneet todelliset, muistiinpanoihin merkityt menot. Jos todellisia menoja ei ole vähennetty muistiinpanoissa eikä näihin menoihin liittyviä tositteita ole säilytetty, voidaan menot kuitenkin vähentää verovelvollisen esittämän luotettavan, maatalouden ajojen kilometrimäärään perustuvan laskelman mukaan. Laskelmalta tulee ilmetä maatalouden ajojen osuus arvioiduista polttoainekustannuksista, huoltokustannuksista ja muista ajoneuvon käytöstä aiheutuneista kustannuksista sekä osuus mahdollisesta poistosta ja verovuonna ajettu kokonaiskilometrimäärä.
Kun maataloudenharjoittaja käyttää maatalouden tulolähteeseen kuuluvaa autoa yksityisajoihin tai muun tulolähteen ajoihin, ei näiden ajojen osuus auton kuluista ja poistosta ole maataloustulosta vähennyskelpoista menoa. Yksityisajojen ja muiden ajojen osuus lasketaan jakamalla autokulujen kokonaismäärä ja auton vuotuinen poisto ajokilometrien yhteismäärällä ja saatu luku kerrotaan ajopäiväkirjan mukaisella yksityisajojen ja muiden ajojen kilometrimäärällä. Mikäli yksityisajoja ei ole pystytty luotettavasti esittämään, joudutaan yksityisajojen osuus arvioimaan. Muun tulolähteen autokulut siirretään vähennettäväksi asianomaisen tulolähteen kuluina.
Asunnon ja maatilan väliset matkat ovat edellä tarkoitettuja yksityisajoja. Nämä asunnon ja maatilan väliset kustannukset maataloudenharjoittaja ja maataloutta harjoittavan verotusyhtymän osakas saavat vähentää ansiotulosta esitäytetyllä veroilmoituksella tuloverolain 93 §:ssä säädettyjen edellytysten ja rajoitusten puitteissa.
Käyttöomaisuuden poisto-oikeus alkaa sinä verovuonna kun hyödyke on otettu käyttöön. Vaikka auto olisi otettu käyttöön aivan loppuvuodesta, myönnetään poisto silti täysimääräisenä. Yksityiskäytön tuloutus saattaa tällöin muodostua hyvinkin suureksi ajettua ajokilometriä kohti, koska vähennykseksi myönnetty poisto on suuri.
Maatalouden kalustoon kuuluvan auton siirtäminen pois kalustosta edellyttää, että maatalouden ajojen osuus on pysyvästi alentunut alle puoleen kokonaisajomäärästä.
4.2.2 Yksityisauto maatalouden käytössä
Auton katsotaan kuuluvan MVL 10 e §:n tarkoittamalla tavalla yksityisiin varoihin (myös TVL 7 §:n mukaisen puolison auto), mikäli auton muut kuin maatalouteen liittyvät ajot ovat yli 50 % auton kokonaisajosta. Muita kuin maatalouteen liittyviä ajoja ovat tässä tapauksessa yksityistalouden ajot ja muun tulonhankkimistoiminnan ajot.
Maatalouden kalustoon kuulumattoman auton maatalousajoja vastaava osuus auton menoista ja poistosta voidaan vähentää muistiinpanoissa maatalouden menona. MVL 10 e §:n mukaisesti saadaan lisäksi vähentää verovapaan kilometrikorvauksen enimmäismäärän (0,44 €) ja maatalouden harjoittajan yksityisiin varoihinsa kuuluvalla autolla tekemästä maatalouteen liittyvästä matkasta aiheutuneiden muistiinpanoihin kirjattujen menojen erotus (lisävähennys). Mikäli auton kuluja ei ole kirjattu muistiinpanoihin, vähennetään kuluna maatalousajojen määrä kerrottuna kilometrikorvauksella 0,44 €/km (ks. Verohallituksen ohje 23.2.2001 Dnro 518/349/01). MVL 10 e §:n säännöstä ei sovelleta yhtymään.
Lisävähennyksen saa esimerkiksi elinkeinotoiminnan tulolähteen kalustoon kuuluvalla autolla ajetuista maatalouden ajoista. Jos auton kokonaisajoista yli puolet on maatalousajoa ja auto sen perusteella kuuluu maatalouden tulolähteeseen ja vaikka maatalouden harjoittaja ei itse merkitsisikään autoa maatalouden kalustoon, ei maatalousajojen perusteella kuitenkaan silloin saa lisävähennystä.
Maatalouden ajokilometrit tulee selvittää ajopäiväkirjalla tai muulla luotettavalla selvityksellä. Ajopäiväkirjasta on käytävä ilmi autolla verovuonna ajettu kokonaiskilometrimäärä. Elinkeinotoimintaan ja maatalouteen liittyvistä ajoista ajopäiväkirjaan on lisäksi merkittävä seuraavat tiedot:
ajon alkamis- ja päättymisajankohta,
ajon alkamis- ja päättymispaikka sekä tarvittaessa ajoreitti
matkan pituus ja
ajon tarkoitus.
Jos ajopäiväkirjaa ei ole pidetty, edellytyksenä lisävähennykselle on tällöinkin, että ajetut kilometrit voidaan luotettavasti selvittää. Jos maataloudenharjoittajalla on vuoden aikana säännöllisesti toistuvia, esimerkiksi kerran viikossa tapahtuvia matkoja samaan kohteeseen, ilmoitetaan tällaisen matkan kilometrimäärä ja kuinka monta kertaa vuodessa kohteeseen ajetaan. Lisäksi aina on selvitettävä autolla verovuoden aikana ajettu kokonaiskilometrimäärä.
Jos ei ole esitetty luotettavaa selvitystä siitä, että yksityisiin varoihin kuuluvalla autolla on ajettu maatalouteen liittyviä satunnaisia ajoja, maatalouden tulosta ei voida tehdä lisävähennystä eikä muutoinkaan vähentää yksityisiin varoihin liittyvän auton kustannuksia.
4.2.3 Yksityisauto verotusyhtymän käytössä
4.2.3.1 Verotusyhtymä on korvannut osakkaalle matkakuluja
Jos yhtymän osakas käyttää omaa autoaan yhtymän ajoihin, yhtymä voi maksaa hänelle Verohallituksen verovapaista kustannusten korvauksista antaman päätöksen mukaisia kulukorvauksia. Tällöin korvauksia käsitellään yhtymän muistiinpanoissa palkkausmenoina. Osakkaalle korvaukset ovat verovapaata tuloa.
4.2.3.2 Verotusyhtymä ei ole korvannut osakkaalle matkakuluja
Jos yhtymä ei ole maksanut korvausta yhtymän osakkaan oman auton käytöstä yhtymän maataloudessa, ajoista aiheutuneet kustannukset vähennetään todellisen suuruisina yhtymän maatalouteen kohdistuvina menoina. Muun selvityksen puuttuessa vähennyksen määrä on 0,24 €/km (Verohallinnon päätös matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 2008 toimitettavassa verotuksessa, 705/2008).
4.2.4 Yksityisauto maataloutta harjoittavan kuolinpesän käytössä
4.2.4.1 Kuolinpesä on korvannut osakkaalle matkakuluja
Kuolinpesä voi maksaa Verohallinnon verovapaista kustannusten korvauksista antaman päätöksen mukaisia kulukorvauksia kuolinpesän osakkaalle oman auton käytöstä kuolinpesän maataloudessa. Tällöin korvauksia käsitellään kuolinpesän muistiinpanoissa palkkausmenoina. Osakkaalle korvaukset ovat verovapaata tuloa.
4.2.4.2 Kuolinpesä ei ole korvannut osakkaalle matkakuluja
Jos kuolinpesä ei ole maksanut korvausta osakkaan oman auton käytöstä kuolinpesän maataloudessa, ajoista aiheutuneet kustannukset vähennetään todellisen suuruisina kuolinpesän maatalouteen kohdistuvina menoina. Muun selvityksen puuttuessa vähennyksen määrä on 0,24 €/km (Verohallinnon päätös matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 2008 toimitettavassa verotuksessa, 705/2008).
Jos kuolinpesän yksityisiin varoihin kuuluvaa autoa käytetään kuolinpesän harjoittamassa maataloudessa, tehdään vähennys kohdan ”Yksityisauto maatalouden käytössä” mukaisesti kuolinpesän verotuksessa.
4.2.4.3 Kuolinpesän leski
MVL 7 §:n mukaan kuolinpesän eloonjääneelle puolisolle maksetut palkat, eläkkeet ja muut etuudet eivät ole vähennyskelpoisia maatalouden menoja. Siten kuolinpesä ei voi maksaa leskelle maatalousverotuksessa vähennyskelpoisia verovapaita kulukorvauksia.
Jos leski käyttää yksityisiin varoihinsa kuuluvaa autoaan kuolinpesän harjoittamassa maataloudessa, tehdään vähennys kohdan ”Yksityisauto maatalouden käytössä” mukaisesti kuolinpesän verotuksessa.
4.3 Maataloudenharjoittajan lisääntyneet elantokustannukset matkasta erityiselle työntekemispaikalle
Maataloudenharjoittaja voi vaatia vähennykseksi lisääntyneet elantokustannukset, joita hänelle aiheutuu maatalouteen liittyvästä tilapäisestä työmatkasta tavanmukaisen toiminta-alueensa ulkopuolelle. Tilojen väliset matkat ovat tavanomaisia matkoja.
Maataloudenharjoittajan on liitettävä selvitys työmatkoista muistiinpanoihinsa. Jos muistiinpanoihin ei ole liitetty tositteita, mutta osoitetaan, että lisääntyneitä elantokustannuksia on todennäköisesti aiheutunut erityiselle työntekemispaikalle tehdystä matkasta, vähennys myönnetään MVL 10e §:n mukaisesti. Vähennyksestä on selostus veroilmoituksen täyttöohjeessa Maatalouden verotus. Lisävähennyksiä koskee Verohallituksen ohjekirje 23.2.2001, Dnro 518/349/01.
4.4 Opinto- ja koulutusmatkakustannukset
Opinto- ja koulutusmatkasta aiheutuneiden matkakustannusten vähentäminen maataloustulosta edellyttää selvitystä matkan ja koulutuksen tarkoituksesta, ohjelmasta ja kulujen määrästä sekä liittymisestä tulonhankkimistoimintaan.
Verotuksessa vähennetään tulonhankintaan kohdistuvaksi katsottava osa kuluista. Vähentää voidaan mm. matkustamiskustannukset, majoittumiskulut ja lisääntyneet elantokustannukset. Yleissivistävän ja peruskoulutuksen sekä ammattiin tähtäävän koulutuksen menot eivät ole vähennyskelpoisia.
Yleensä opintomatkan kulujen vähentämisen edellytyksenä voidaan pitää seuraavia seikkoja:
matkan tarkoituksen ja ohjelman tulee liittyä tilan tuotantosuuntaan (esim. ao. tuottajajärjestön organisoima matka)
matkalla tulee olla järjestettyä ohjelmaa vähintään noin 4-5 h kunakin päivänä
opiskelun osuus matkasta tulee olla vähäistä suurempi (yli 20 %), jotta kustannukset osittainkaan olisivat verotuksessa vähennyskelpoisia
Kotimaassa maatalousnäyttelyihin osallistumisesta aiheutuvat kustannukset katsotaan kokonaisuudessaan vähennyskelpoisiksi. Sellaisia kustannuksia ovat esim. matkakustannukset, majoituskulut, pääsyliput ja esitteet. Edellä mainituista kustannuksista voidaan vähentää niiden henkilöiden kustannukset, joille tilan verotettavaa tuloa jaetaan. Kyseeseen tulevat yleensä yrittäjäpuolisot sekä yhtymässä kaikki osakkaat, joille tuloa jaetaan.
4.5 Metsätalouden matkakulut
Auto luetaan metsätalouden kalustoon ainoastaan poikkeustapauksessa. Metsätalousajoja vastaava osuus auton kuluista ja poistosta vähennetään metsätalouden menona. Metsätalouden ajokilometrit tulee selvittää ajopäiväkirjalla tai muulla luotettavalla selvityksellä. Asunnon ja metsän välisiä matkoja ei lueta metsätalouden ajoiksi tutkittaessa kuuluuko auto metsätalouden kalustoon.
Jos metsätalouden harjoittaja käyttää yksityisiin varoihin kuuluvaa autoa metsätalouteen liittyviin matkoihin, tulee hänen liittää muistiinpanoihinsa selvitys matkasta aiheutuvien menojen vähentämisen perusteista.
Kestävän metsätalouden rahoituslain (1094/1996) nojalla tuetaan metsän uudistamista, nuoren metsän hoitoa, metsäteiden tekemistä yms. metsätalouden hankkeita. Koska kestävän metsätalouden rahoituslain perusteella saadut tuet ovat lain 34 §:n nojalla verovapaita, ovat tuettuihin hankkeisiin kohdistuvat kulut - mukaan lukien matkakulut – vähennyskelpoisia vain siltä osin kuin niiden yhteismäärä ylittää tuen määrän.
Metsätalouden matkakuluista ei ole olemassa maataloudenharjoittajaa koskevaa MVL 10 e §:ää vastaavaa säännöstä (lisävähennys). Metsätalouden harjoittaja ei siten ole oikeutettu matkakulujen lisävähennykseen. Jos auton todellisista kustannuksista ei ole esitetty selvitystä, vähennykseksi hyväksytään 0,24 €/km (Verohallinnon päätös matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 2008 toimitettavassa verotuksessa, 705/2008).
Asunnon ja metsän välisten matkojen aiheuttamat kustannukset ovat vähennyskelpoisia metsätalouden pääomatulosta tehtävänä vähennyksenä lomakkeella 2C. Vähennys tehdään todellisten kustannusten mukaisena. Jos selvitystä todellisista kustannuksista ei ole esitetty, vähennykseksi hyväksytään 0,24 €/km. Asunnon ja metsän välisistä matkoista aiheutuneiden kustannusten vähentämistä ei ole rajoitettu samalla tavalla kuin tuloverolain 93 §:ssä on rajoitettu asunnon ja työpaikan välisten matkojen kustannusten vähentämistä (KHO 3.8.2005 t. 1914, Finlex.fi).
Jos metsänomistaja tekee työmatkan metsätilansa ulkopuolelle erityiselle työntekemispaikalle ja siitä aiheutuu lisääntyneitä elantokustannuksia, hän voi vaatia lisääntyneet elantokustannukset vähennettäväksi tulonhankkimismenoina verotuksessaan. Tällainen työmatka voi olla esimerkiksi koulutus- tai messumatka. Metsätaloudenharjoittaja voi vähentää matkustamiskustannukset samoin edellytyksin kuin palkansaaja, ks. tämän ohjeen kohta ”Tilapäisestä työmatkasta aiheutuneet palkansaajan verotuksessa tehtävät vähennykset”.
Metsänomistajan asuinpaikkakunnaltaan muussa kunnassa omistamalleen metsätilalle tekemiä matkoja ei oikeuskäytännössä (KHO 1999/1362 ja KHO 2001/2521) pidetty tilapäisinä työmatkoina eikä metsätalouden pääomatulosta vähennetty elantokustannusten lisäykseen perustuvia ns. omia päivärahoja.
4.6 Maatalousyrittäjän työterveyshuolto
Verohallitus on antanut erillisen ohjeen yrittäjän työterveyshuollosta aiheutuneiden kustannusten vähentämisestä verotuksessa (ks. Verohallituksen ohjekirje 28.5.2007, Dnro 697/345/2007).
4.7 Vesimaksut
Yksityistalouden vedenkulutuksena voidaan tavanomaisissa olosuhteissa pitää noin 40 m3/henkilö/vuosi.
4.8 Sähkö- ja lämmityskulut
Jos maatalouden ja yksityistalouden sähkökuluja ei ole erikseen mitattu, on kulujen jakaantuminen arvioitava. Yksityistalouden sähkönkulutus on yleensä helpommin määriteltävissä kuin maatalouden kulutus. Yksityistalouden kulutukseen vaikuttavat perheenjäsenten lukumäärä, ikä, lämmitysjärjestelmä ja sähkövarustetaso. Ilman sähkölämmitystä kotitalouden sähkönkäyttö vaihtelee keskimäärin 3000 - 7000 kilowattituntiin vuodessa. Ks. Verohallituksen kirje 30.1.1991 nro 551/43/91.
Tavanomaisissa olosuhteissa ilman lämmitystä voidaan yksityistalouden osuudeksi menoista arvioida yleensä puolet 920 euroon saakka. Tätä suuremmista sähkömenoista yksityistalouden menoiksi voidaan yleensä katsoa 460 euroa ja loppuosa maatalouden menoksi. Oman asunnon korjauseränä sähkölämmityksen osuudeksi voidaan arvioida muun selvityksen puuttuessa keskimäärin 7,30 €/m2/v.
Asunnon lämmityksessä polttoöljyn kulutuksena voidaan pitää tavanomaisissa olosuhteissa 18 l/m2/vuosi.
