90-luvun lamassa elettiin vielä vanhaa aikaa, eikä silloin voitu nähdä, että eletään murroksessa, joka muuttaa rakenteita pysyvästi. Esim. ammattiliitot eivät varmaan uskoneet, että työttömyys jäisi niin korkealle tasolle. Jos olisivat silloin nähneet tulevaan, niin saattaa olla, että oltaisiin oltu valmiita toisenlaisiin sopimuksiin. Poliitikoilla ei ollut kokemusta pankkikriiseistä. Uusi tilanne, eikä mitään mallia olemassa. Onhan se totta, että pankkikriisi hoidettiin huonosti ja varsinkin se, että pankit saivat juoksuttaa valtiota mielinmäärin. Esim. tämä yritysten joukkoteloitus oli aivan karmeaa. Sitäkin on vaikeaa hyväksyä, että ylivelkaantuineita yrittäjiä ja muita ihmisiä ei koskaan armahdettu vaan jäivät yksin velkojensa kanssa. Nythän tuli voimaan tämä laki velkojen vanhenemisesta, mutta sitäkin pankit vastustivat henkeen ja vereen. Mutta jos miettii, ketä silloisista vaihtoehdoista olisi ollut paras hoitamaan tuota tilannetta, niin vaikea siihen on ketään keksiä. Tilanne kun oli uusi ja ennen näkemätön. Olisiko Sorsastakaan ollut hoitamaan kriisiä? En tiedä voiko nykyisen tilanteen hanskaamisesta hallitusta kiitellä. Tuntuu siltä, että taas ollaan murroksessa. Teollinen selkäranka esim. metsäteollisuudessa on murtunut. Silti julkinen sektori kuluttaa edelleen tolkuttomasti rahaa. Saa nähdä kuinka kuntaliitosten kanssa käy. Tuottavatko nämä sellaista hyötyä, että säästöä alkaa kertyä. Mun näkemys on, että ollaan köyhtymisen tiellä, josta on vaikea päästä ylöspäin.
