- Eehän näestä vekkuleista tiiä. Tiijä mitä mömmöjähhii on suuhusa työntännä. Tavan viina sua tuommossiin hulluntöehin.
- Vuan jos seon sitä rähinäviinoo ja joutunna viäreen kurkkuun. Siinä suap henkijjään varuva kaek jokka liikkeelle piäsöö.
Vierto nousu edeltä askeleitaan varoen. Kun hänen päänsä nousi välipohjan yläpuolelle hänen vartalonsa jäykistyi kesken askelen. Kiväärin piippu osoitti suoraan kohti ja takaa kuului kiukkuinen, humalainen ääni
- Suatanan paskalakit! Nyt tulj noutajat. Se lasahtee justiisa jos ei käet nouse ylös. Vuan luulija työ että panetta Laakson Jaskan pakkosarannaan. Jumaliste tuommoset miehet. Paska housuun männöö jos pikkusen paokuttelloo. Noustahan sielä ylös kumpihhii. Vuan joko pyörryttee. Katotaan kellä se kantti kestee. Nostallahan käpälee ylemmäs, Jaskaa ei huijata, niin.
- Suaphan tuota possaottee, jos halluu loppuelämäsä linnassa istuu. Seon polliisinmurha meleko suur rikos. ja ku pitässii vielä kaksi tappoo.
- Turvat tukkoon tae lasahtoo, Jaska sanoi.- Eiköön se ylösnousemus ala onnistuu, vuan pitteekö vaohittoo pikkusella napsulla.
- Kah, tullaahan täs, elä sie hättäellä valamiissa mualimassa, Tikka otti humoristisen asenteen. - Siehää olittii pitännä meleko teorastusjuhulat viime yönnä.
- Omanipa ammun, siihe eijoo kellää mittee sanan valtoo. Akan, perkelleen oesin pannu lihoksi, vuan saatana karkasi.
- Kovapa onnii poijalla kohtalo. Vuan elä Jaska välitä, lähti se mullae, vuan hyvähän tuo on ku lähti. Miestä eijoo luotunna naesen kanssa elämään. Sinkkuna on mukavata! Tikka koitti eksyttää Jaskaa muihin aatoksiin.