Heino tässä vaenvasite kokkeiloo tälle(kki) palsatalle, että jos pakinata....
Lehemänkauppoja
Sattupahan kekälehtimmään muutamessa syrjäseuvvun kylässä muuvvan mies nimeltäsä Ensio Kutsonen. Ensijo oli toemen miehijä ja hänelle oli kertynynnä enämpi karrijäärie kuin mitä tavalliselle polun tallaajalle niillämaen. Oli kahta raktorija ja mahottoman levejätä puimakonetta. Mehteäki oli jetsulleen sopivasti, silleen että kylän tyttäriistä ussejampiki oli kiinnostunu ruppeamaan Ension kans sillälaella. Vaen Ensijo oli omasta mielestäsä pikkusen parempata sukkuo, nimiki oli alun perin jotaki ulukomaan Kutseittie tae siihen suuntaan. Niinpä Ensijo vuntsi että mahtaa olla viisaampata hommata eokko ulukomaelta. Hän kahteli lehtiisstä kirjeenvaehtoilimotuksija ja kyseli krkonkylän ämmiiltä neuvvoja naema-asijoessa. Kerran Ensijo laetto vasite kirjeenvaehtoilimotuksen Pellervon kirjeenvaehtopalstalle, tiijjä vaekka kahavepannun sieltä…
Kovasti laetteli tyttäret kirjeitä, mukana oli valokuvvaa ja mehtäpalstojen kokoja, oli sukuselevitystä ja tietoja muista tärkeistä perintötekijöestä. Vaen ei Ensijolla roehahtanu se rakkavuten liekki, ei.
Sattumoesiin muuvvan ruottalaesperre oli lähteny jo muun maaliman nähneenä kiertelemmään Suomeja ristiin rastiin. Niinpä se perre sattumalta tuli tietennii Ensijon kotikulumille ja pyssäyttivätten volovosa kyläkaupalle. Ensijolla oli justiisa loppunu sokeri ja hiiva sahintekoaeneista ja hän kurrautti solihverillasa lahkeet ja tukka lepattaen kaupalle. Penssiinitankkiin eissä kurnutti se ruottin-volovo ja Ensijo jarrutti moposa ihan likelle sitä autova. Ja sillon se tapahtu. Justiisa se. TämäEnsijo otti ja rakavaoetu niin mahottoman perusteellisesti. Volovon ravollaan olevasta kahteli nimittäen semmonen keltatukkanen ruottin heitukka. Ensijo auko suutasa ku kala kuivalla maalla kitusijaan ja yritti änkytteä jotaki sannaa, vaen ei saanu aekasksi muuta ku että purukumi putosi sorraan Ensijon suusta.
Volovossa istuksinu, perreen vanahaksipiijjaksi jäämässä oleva tytär, Linta, kahteli Ensijota ihimeissään ja sano sitte että ku-taa. Kutaa, kutaa tekkee, sae Ensijo lopulta sanottuva ja perreen mukana oleva suomenruottalaenen Nisse keänti Ensijon puhheen ruottiksi autossaolijoelle. Kovasti tuo kuulu hilipeytä herättävän.
Ja se oli sitte mennoa se, eikä mittää nokitusta. Aekasa kun ruottinporukka mittaeli Ensijon mantaalija ja laski lypsylehemät, niin johan se alako rakkauvven rehu vallaesemmaan tämän ruottin kaonottarenki hummeetija, jos sitä nyt ihan kaonottareksi tässä…
Niin vakavalle mallille se touhu meni, että kohta pijettiin Ensijon ja Lintan häetä. Ensijo oli näetä nykyajan rentikkäetä miehijä ja ottaa paukasi samalla akkasa sukunimennii, niin että Ensijosta tuli Ensijo Stoora. Kyläläeset puhutteliki sitte Ensijota Tooran Ensijoksi.
Niin nuoripari rakenteli pessääsä ja poortija vejeltiin makkuuhuoneisiin ja kökkiin. Laetettiin kokolattijamatot ja niin etelleen. Tämä Linta ei kaapuntilaesena ruvennu navetoemaan ja niin piti palakata pari karjanhoetajjaa uuteen seihtemenkymmenen lehemän navettaan.
Ja ihan mukavasti meni, apulannat saatin ostettuo ajallaan ja raktorijaki uusattiin tarpeen mukkaan. Vaen sitte pahukkeri mentiin maatallousnäyttelyyn ja tämä Linta näki siellä ylämaankarjaa. Se ihastu siihen niin että siltä seisomalta tilattiin karja-auto ja laetettiin puolet melekosen hyvviistä lypsylehemiistä korkejalaetaseen. Sitte ostettiin tilalle yhtä monta hikhlant-lehemää. Tietenii se Ensijo hoksasi tilata alhvalavalista uuvven, puolta isomman maetotankinki, puhellen että kunne ulukomaanelikot alakaa sitä maetova purkamaan.
Vaen köpelöstihhä se kävi. Aekasa kun uusie lehemie heruteltiin ja siemmenneltiin, niin tasapeähä se lopulta tuli. Työntekkiet jouvvuttiin irtisanomaan ja myymään kaekki ulukomaanelikot tappiolla poes ja lahtiin piti panna osa lopuista lypsylehemistäki, että saatiin maksettuo rehulaskut ja muut hankinnat.
Mutta tärkeintähän se on, että rakkavus kesti koettelemukset ja että Ensijon ja Lintan onni kukkoestaa vielä tännäe päevänä. Ja ehkäpä ne seoraavalla kerralla kyssyy viisaammilta, vaekkapa multa, että kannattaako lypsykarjaan ostaa lihanaotoja. Sevveran minäki oon sekkeillä lehemänkaupoesta.
Elämä on parasta kometiijjaa
