Petrille täytyy vääntää rautalangasta: jos valtavia tukivirtoja pohjoiseen ei olisi tullut, ei siellä olisi nyt muuta "maataloutta" kuin poronhoito.
Sekä kotieläin- että viljantuotanto olisi tapahtunut kokoaan lähinnä nykyisilla AB ja C1-alueilla. Tämä alue olisi ollut riittävä eikä ihmeempää ylituotantoa olisi päässyt syntymään.
Milloinhan Virolaisen Jussin maatalouspolitiikkaa alettiin täysimittaisesti toteuttamaan? Veikataanko vaikka 60-luvun alkupuoli. Ylituotannon peltopaketit laittettiin täysimääräisesti toteen -68 -69. Aika nopeasti täällä tuotanto nousi, ilmeisesti tuotantopotentiaali pohjoisessa on parempi kuin kuvittelenkaan...
Eiköhän pohjoisen ylituotanto J. Virolaisen pikatoiminnan sijasta ole seurausta V.Vennamo työrukkasena toteutettuna siirtolaisten ja rintamamiesten asutustoiminnasta, jolla etupäässä torjuttiin etelän kaupungeissa pelättyä punakapinaa.
Etelän viljaylituotanto saattaisi kyllä oikeasti olla pienempää, jos nautakarjaa olisi pysynyt etelässä paremmin. Veetin kanssa olen sitä mieltä, että kotieläin- ja kasvituotannon voimakas aluellinen erilaistaminen on virhe. Silloin "kultaisilla vuosikymmenillä", kun etelän tilat houkuteltiin luopumaan karjasta keinotekoisen korkealla viljan hinnalla, en kuitenkaan kuullut suurta protestointia vilja-Suomesta. Miksiköhän?
Se tasatuki kautta maan olisi aito markkinaehtoinen ratkaisu: jollain aikavälillä pellon hinta ja ylimääräiset logistiikkakustannukset muokkaisivat tuotantorakenteen sellaiseksi, kun se luontaisestikin tulisi. Hommaan kuuluisi mielestäni itsestäänselvyytenä se, että tällaisen ratkaisun jälkeen peltojen tukioikeudet tulevat sen mukaan kuin ilmoitetaan, ei perittynä etuoikeutena. Tukitasoilla sitten ohjataan tuotanto halutulle tasolle, kallis tuotanto tippuisi pois. Nykyinen ymp-lfa -tukioikeuskäytäntö vain museoi tilannetta, mikä ei pitkällä tähtäimellä ole elinkeinonkaan etu.
Petri