Nyt on vasikoita tullut näin; 12 lehmää, 7 sonnia. Yksi syntyi kuolleena hieholle, mutta katseltuani elukan tietoja niin liian nuorena laitettu isolle sonnille
(karja siis ollut meidän vasta tämän kevään) Sitten ne kaksoset, yksi todella vaikea poikiminen, mutta vasikka saatiin hengissä ulos ja emokin kunnossa, mikä onnistumisen ilo tulikaan!
Sitten paria joutunut auttamaan että vasikka pääsee tissille..
Tosiaan, minäki kysyn että mikä on se normaali vasikkaansa puolustavan emon käytös? Meillä kun emot ollut vasta tosiaan kevään, ei ole sellaista suhdetta niihin mitä vuosien aikana tulisi. Suurin osa päästää lähelle ja vasikkaa katsomaan kunnolla, sitten muutama ihan sekopää, saanu ottaa jalat alle jos mieliny ettei itteään loukkaa (jos rodut kiinnostaa niin kaksi sekopäistä herefordia, yksi alusta rauhoittunut charolainen ja yksi angussekoitus) Muutamaan päivään ei noiden poikimisen jälkeen tohinut mennä edes pihattoon käveleen, päälle ne olisi tullut
Osoite on tiedossa syksyllä.
Viimeisin poikinut puhisi ja pyöritteli päätä, vaikka oli vasikan kanssa kauimmaisessa jaloittelutarhan nurkassa. Vasikka vielä pienin sonnipoika mikä tullut, noin 30 kiloinen, ja sinne hankeen se vasikan kans menee yöksikin
On se pentele, miksei ne mee sisätiloihin. Epäilen, ettei vasikka hengissä pysy.