Paskaa en puhu, ei täällä turhan takia noita limppareita tuu haukuttua. Tai sitte sonnivalinnat menny pieleen, vaikka on jalostuskarjoista ostettu.
Paskaa kyllä puhut... Jos omassa karjassa epäonnistuttu poikimisissa, niin turha siitä on koko rotua syyttää...
Ongelmat alko ku tuli limppari sonnin jälkeläisiä emoiksi. Sitä ennen anguksia ja herejä, ei ongelmaa. Harmi ku teurastamon neuvoja sai aikanaan ylipuhuttua ottaan limppari sonnin. Ei a-tuottajat, jonka listoilla näyttää limppari sonnit olevan vähemmistönä.
Tuollaisesta on kuultu ennenkin. Suosittelen vaihtamaan sonnin simmentaliksi tai valitsemaan emot jostain muusta kun limpparin jälkeläisistä.
Olenpa törmännyt sellaiseenkin, että monen muun rodun kokeilemisen jälkeen on päädytty limppari-sonniin. Tässä tapauksessa oli isäntäväki kyllästynyt liian suuriin syntymäpainoihin ja utareen suuren koon aiheuttamiin ongelmiin (nämä nimenomaan simmental taustaisilla). Eikä se luonnekaan tainnut kovinkaan kehuja saada...
Itsellä kokemukset limpparivasikoista ovat myönteisiä, ovat erittäin elinvoimaisia ja tosi harvoin tarvitsevat ihmisen apua. *tässä vaiheessa poikimakautta täytyy kyllä koputtaa puuta* Kivennäisruokinnan tärkeys korostuu poikima-aikana. Ei se kivennäinen kuitenkaan niin paljoa maksa että siinä kannattaisi säästää. Siihen pistetyt eurot tulee hyvin pian takaisin kun säästyy muutamankaan vasikan henki. Jälkeisten jääminenkin tulee äkkiä maksamaan sievoisia summia kun sattuu kuume nousemaan ja seuraava poikiminen venyy, eikä sekään kovin kivaa eikä halpaakaan ole että ne jälkeiset tulee kohdun kanssa ulos...
Nämä rotuasiat on näitä ikuisuuskysymyksiä ja makuasioita joihin ei sitä yhtä oikeaa vastausta ole. Sonnivalinnassa, olipa se rotu sitten mikä tahansa, pitää olla tarkka! Itse en uskaltaisi ostaa sonnia ellen saisi keskustella perusteellisesti eläimen kasvattajan kanssa. Myyjän moraali pitäisi olla korkea ja maineensahan voi menettää vain kerran...
