Kerran oli yhden isännän kanssa puhetta näistä rituaaliteurastuksista yms. Kerroin, että mielestäni ainoa oikea tapa lopettaa nauta/lammas yms. on niin että tainnuttaa sen ensin. Hän taas oli sitä mieltä, että ihan sama kun hengiltähän se eläin kuitenkin otetaan. Esitin sitten kysymyksen, että olisiko hänestä itsestään parempi tulla tapetuksi kaula auki viillettynä tainnutettuna vai ilman tainnutusta. Jostain syystä meitin keskustelu kuivahti sitten siihen, vaikea sanoa miksi 
Sinänsä mulle on ihan sama vaikka jotain loitsuja teurastaja lukisikin jossain toimenpiteen kohdassa, kunhan homma hoidetaan eläintä kunnioittaen, nopeasti ja mahdollisimman kivuttomasti/pelottomasti.
No jos sut pistetään riihenseinää vasten teloitettavaksi, niin miten se homma muka inhimillisemmäksi muuttuu, jos ennen laukausta lyödään taju kankaalle 
?
Inhimillisempää tai eläimellisempää, mutta kyllä siinä tilanteessa varmaan useimmat valitsisivat sen tainnutuksen ensin. Etkö sinä? Olisiko kiva korista henkihieverissä edes muutamien sekuntien ajan tajuten että se on loppu nyt? Tuskin, en usko jos väität toisin. Tai no oikein tosi isäntämiehet ovatkin joskus niin karua sakkia, että oksat pois. Mutta kyllä se eläimen asiallinen lopettaminen on sellainen taito, että jokaisen itseään ja eläimiään kunnioittavan karjanomistajan se kuuluisi osata tehdä tarvittaessa. Aina ei valitettavasti ihan niin ole. 
Kuulin sellaisesta tutkimuksesta, jossa sanottiin, että Halai teurastuksessa kun aivoista katoaa veri välittömästi kaulan katkaisun jälkeen, niin eläin tantuu tavallaan, eli ei se ole tajuissaan kun se veri valuu ulos.
Siinä mielessä se on sama tainnutetaanko se lammas vai ei.
Ihan puhdas uskonasia se onkin. Niin tainnutus kuin tainnuttamatta jättäminenkin. Molemmissa tapauksissa eläin kuolee yhtä nopeasti, eli siihen kun veri lasketaan pois. Molemmissa tapauksissa myös sydän lyö yhtä pitkään, eli veri poistuu lihaksista yhtä hyvin. Väitän, että lihasta ei pysty toteamaan, onko se teurastettu tainnuttamalla tai tainnuttamatta. Vai pystyykö?
Puolestaan tuo, että eläintä pitäisi kohdella kuten ihmistä, myös tappaessa, kertoo syvästä yhteiskuntamme rappiotilasta. Sivistyneessä yhteiskunnassa ihmisiä ei teurasteta kuten eläimiä, joten vertaus on vähän huono. Myöskään sairasta ihmistä ei lopeteta kuten sairaalle eläimelle tehdään, vaikka tätä jotkut jo taitavat ehdotella. Sivistyneessä yhteiskunnassa ihminen tuntee oman arvonsa, ja osaa sitä kautta myös arvostaa myös eläimiä. Rappioon ajautuneessa yhteiskunnalla ihmisarvo ja eläimen arvo alkavat tarkoittaa samaa. Ja siihen ollaan kovasti menossa. Tämäkin on muuten pohjimmiltaan uskon asia.
Ihan käytännössä verenlasku tainnutetusta eläimestä on tietysti helpompaa, kun ei tarvitse olla avustajan pitelemässä toisen sohiessa puukolla kurkkua auki. Mutta toisinkin uskovien teurastustapa on mielestäni aivan yhtä hyväksyttävä. Hekin tekevät rituaalinsa siksi, että kunnioittavat eläintä.
Ja jos ihmiselle kerran on tärkeää tietää, onko verenlasku tuskallista, niin voihan sitä kysyä joltakin itsemurhaa yrittäneeltä. Heitä lienee elossa montakin sellaista, jolta on ehtinyt taju lähteä mutta henki ei.
