*****
Vanhemmillani on tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi
typerillä kommenteillaan siitä, miten vaikeaa elämä mukamas oli,
kun he olivat nuoria.
Tiedättehän.... Kouluun piti kävellä aina 30km
ylämäkeen molempiin suuntiin joka ikinen aamu ympärivuoden
kestävissä lumimyrskyissä kantaen nuorempia sisaruksiaan selässään.
Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä,
vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä nälkäpalkalla,
ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää. Itse en koskaan kertoisi tällaisia,
vannoin...
Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä, miten helppoa
nykynuorisolla on.
Niillä on kaikki niin ***** hyvin!
Minun nuoruuteeni verrattuna he elävät kuin kuninkaat!
Nykynuoret eivät todellakaan ymmärrä, miten hyvin heillä on asiat!
Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä.
Jos halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon
itse.
Ei ollut copy-paste toimintoa, muistiinpanot joutui vääntämään ihan itse
materiaalista,
jota varten ensin kahlasi sivukaupalla kirjoja läpi.
Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille,
kynällä.
Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että sai
kirjeen laitettua postilaatikkoon
ja siltikin sen perillemeno kesti viikon.
Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia,
piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse.
Tai odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen
radiosta
ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja pilasi
koko kappaleen.
Levyt saatana olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat omaisuuden.
Ne piti kääntää itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet.
Eikä voinut kuunnella autossa - tosin, eipä autojakaan ollut joka perheessä.
Kasetteja pystyi sentään usein kuuntelemaan autossa, mutta nekin piti
kääntää.
Ja niistä hajosivat nauhat luvattoman usein, jolloin mikään ei pelastanut
lempikasettiasi.
Ei ollut varmuuskopioita tietokoneen kovalevyllä.
Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa?
Pornoa ei saanut netistä! Ei, vaan piti lahjoa joku ostamaan Jallu
kioskilta.
Joko noin, tai sitten runkattiin Anttilan alusvaatekuvaston kanssa. Ei ollut
muita vaihtoehtoja.
Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputustoimintoa
puhelimessa.
Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajanpuhelin tuuttasi
varattua.
Eikä meillä ollut mitään ***** soittajannumeronnäyttöjäkään.
Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se oli. Oli vaan pakko ottaa
riski ja vastata!
Ja itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa,
että kaikki varmasti
kuulivat kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä
voinut siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.
Pikavalinnasta ei meidän nuoruudessamme oltukuultukaan.
Kun veivasit pyöreällä kiekolla kaverin numeron, ja numero olikin varattu -
veivasit sen uudestaan. Ja ehkä uudestaan. Ja ehkä vielä.
Ikinä ei myöskään tiennyt, kuka näihin kollektiivisiin puhelimiin vastasi -
yleensä ei ainakaan se oma kaveri, vaan joku muu perheenjäsen.
Jolloin piti esitellä itsensä ja kohteliaasti pyytää hakemaan kaveri
puhelimeen!
Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita ja hienoja3D-grafiikoita.
Meillä oli joku kämäinen tv-peli ja tietokone Commodore 64!
Ja maailmassa oli sormilla laskettava määrä pelejä, kuten Space Invaders
ja Asteroids, jotka näyttivät lähinnä legoilta. Pelinhahmot olivat neliöitä.
Sinä olit neliö
Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat
neliöitä, jotka
ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi.
Eikä silloin ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja
vaikeustaso ikuisuuksiin asti.
Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina vaikeampana ja
nopeampana kunnes kuolit.
Ihan kuin elämä!
Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat
samalla korkeudella!
Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä tarvinnut katsoa sitä
leffaa.
Ja toki meillä oli telkkari, mutta silloin oli kaksi kanavaa ja nekin
mustavalkoisia.
Eikä ohjelmia nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä.
Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain
lauantaiaamuna.
Ymmärrättekö te?? Piti odottaa koko ***** viikko nähdäkseen piirrettyjä.
Kanavasurffaillessa pysyi meidän nuoruudessamme hyvässä kunnossa, koska ei
ollut kaukosäätimiä.
Joka kerta kanavaa vaihdettaessa tai ääntä säädettäessä piti kävellä tv:n
luokse!!
Tällä kaikella tarkoitan, että nykynuorilla on asia tniin "#%%/ hyvin!
He ovat täysin pilalle hemmoteltuja, eivät varmasti kestäisi elämää
80-luvulla!
Perkele!
