A-alueella on vähän kirjanpitomaitotiloja, joten yksittäisen tilan ratkaisut vaikuttavat lukuihin paljon.
430? Kyllä tuosta jo kohtuullinen tilastollinen luotettavuus syntyy.
Ja nyt alkaa kootut selitykset.
Nyt unohtuu se että Korven äijä ja Mela todistivat kilvan MTT:n tilastojen luotettavuutta. Kestävät kuulemma jopa tieteellisen tarkastelun.
http://keskustelukanava.agronet.fi/agronet/index.php?topic=15841.0
Täysin oikeassahan tuo korvenukko on. Tuollainen se menetelmä on, tilastollisesti. Tuo on aika täydellinen kuvaus käytetystä menetelmästä. Ongelma on vaan siinä, että MTT:llä ei ole "listoillaan" muutamaa sataa sikatilaa vaan olisiko alle 20 tai vähän yli. Soitas vaikka sinne ja kysy!
Esitätkö Luomujussi tyhmää? Tuosta pitäisi tyhmemmänkin tajuta että minä totesin että juuri tuollainen tilastollinen menetelmä on käytössä ja se on tilastollisesti ihan pätevä, ongelmana vain se että tilojen lukumäärän pienuus kovasti heikentää luotettavuutta varsinkin jos hajonta on suuri. Eli kritisoin aineiston määrää, menetelmä itsessään on tilastotieteessä yleisesti käytetty mutta sen rajoitukset täytyy tietää.
Ja Make on oikeassa tilojen määrästä kun katsotaan noita lukuja. Eli siis tätä
C2 C1 B A
Tiloja edustettuna 4 930 2 490 1 770 430
Kirjanpitotiloja 150<n<160 80<n<90 30<n<40 15<n<20
A-alueen luvut ovat tilastollisesti edustavinaan 430 tilaa mutta todellisuudessa havaintoja n 15<n<20 eli tiloja joiden aineiston varassa ollaan on 15-20, voi olla vaikkapa 16 tilaa. Kukin voi sitten pohtia että kun valitaan 16 tilaa A-alueen monestako tilasta että paljonko sattuma vaikuttaa tai ei vaikuta otantaan. Sen sijaan C1 ja C2 kun tiloja on huomattavasti enemmän niin myös tilastollinen varmuus kasvaa.
Käsittääkseni tuohon taulukkoon ei tule lukuja lainkaan ellei hyväksytty tilastollinen edustavuus täyty - tämähän on aivan normaali menettely kaikessa tilastotoiminnassa, olisiko sitten maatalouden suhteen oltava jokin muu kriteeri?
weijo on jäljillä, painotettu keskiarvo tilastoinnin työkaluna leikkaa vääristävät poikkeukset täydellisesti.
Siis jos tilan NN jokainen tuloskohta vastaa muilta osin riittävällä tarkkuudella joukon keskiarvoa, mutta vaikkapa velkamäärä poikkeaa liikaa alueen kaikkien kanta-aineisto-tilojen tyypillisestä velkamäärästä, niin tilaa NN ei valita lopulisen keskarvon muodostavien otosten joukkoon. Painotettu keskiarvo työkaluna siis leikkaa poikkeukset todella tehokkaasti.
Menetelmää Käytetään MTTssä kaikien tuotantosuuntien kannattavuuskuvauksen laadintaan samalla tavalla. Loppulaskelma siis määritetään tuotantosuunnasta riippumatta pienestä, karsitusta joukosta poikkekuksellisten tulosten aiheuttamien vääristymien ehkäisemiseksi. Onkin tavallista että kanta-aineiston laajastakaan tarjonnasta ei löydy riittävää määrää riittävän edustavia otoksia täysin luotettavan kokonaiskuvan muodostamiseksi ja ne näkyvät tyhjinä sarakkeina tilastoissa.
Kun MTT julkaisee jostakin ryhmästä painotetun keskiarvon, niin takuulla voi luottaa että se antaa todenmukaisen kuvan tilanteesta, väärän kuvan antamien olisikin virkavirhe. Sitäpaitsi nyt esillä olleet erot ovat laadultaan jopa suuruusluokkaisia, pelkästään konekustannuksessa 350e/ha= 120% eroa!! Vaikka tilat olisi valittu arvallakin niin noin suurta eroa ei voisi sivuuttaa.
Edelleen, jos alueiden välillä on tuloihin, kustannuksiin ja tuottavuuteen vaikuttava säännönmukainen olosuhde-ero, kilpailutusedellytysero, ammattitaitoero, ahkeruusero tms tekijä, niin sen kustannusvaikutus tulee tuloksissa takuulla näkyviin. Ja itseasiassa alueelliset erot eivät voi todenmukaisemmin tulla esille mitenkään muuten.
Ja jo toisessa painottuu esim lihasikalat, niin se on sitten alueelle tyypillistä.
Tietenkin toteutuneita tuloksia pitää tarkastella kilpailuerjoen tasoittamiseksi. Kustannusvaikutteiset olosuhde-erot tulevat näkyviin vain ja ainoastaan tilatuloksista, eikä mistään muualta.
Identtisten virtuaalitilojen vertailu perustuu virheelliseen olettamaa että kustannukset ja panokset olisivat samat kaikille tuottajille koko suomessa, liimapalkkien alla.