Kuten varmaan tiedät, luomuviljelyä on kovin monenlaista.
Tämä lienee se avainjuttu, pelkkä luomutarkkailu tai -tuet eivät vielä suuria kerro itse viljelystä...
Sellaisessa suht. omavaraisessa karjatalousviljelyssä (ei siis myöskään ostorehuja) trendi on kuitenkin ravinnetaselaskelmien mukainen, eli tasaisena pysyy. Karkeilla/multamailla kalium lienee ongelmallisin ylläpidettävä. Tutuilla on aikanaan tärkkiperunaa varten lannoitettuja maita, joissa 10 vuoden luomuviljelyllä (myös intensiivistä vihannessellaista) ei ole fosforilukuja saatu vielä alaspäin. JOS lannoitus suunnitellaan maa-analyysien perusteella, niin kyllähän nuo tietysti aikanaan tulevat alaskin.
Mutta jos taas on pelkkää myyntikasvien viljelyä, "pahimpana" ehkä nurmisato, ilman minkäänlaista takaisinpalautusta (karjanlantaa, lihaluuvalmisteita ym.), niin alaspäinhän nuo tulevat. Eivät nopeasti, mutta kuitenkin joskus.
Sitten vielä toinen tarina, kuinka paljon kemiallinen maa-analyysi kertoo ravinteiden vapautumisesta. Edelleen tuota kaliumia lukuunottamatta iso osa luomupellon ravinteista on eloperäisen aineksen kautta kulkevaa, jolloin liukoisten ravinteiden analyysi ei kerro kuin kapean siivun todellisuudesta. Saattaa olla, että noiden analyysien mukaan koskaan ei esim. ole kuin muutama kymmen kg liukoista typpeä, mutta kaalisatoon sitä on kuitenkin kertynyt lähemmäs 300 kg/ha. Fosfori ja rikkikin liikkuu aika lailla typen mukana, kun eloperäisestä on kyse. Nuo K, Ca, Mg ja vastavat ovat sitten oma tapauksensa.
Petri
