No tulihan vihdoinkin jotain järkeä tämän threadin argumentointiin. On tullut aivan liiikaakin kuunneltua väittelyä kyläkoulujen puolesta ja vastaan.

Sosiaalista elämää opitaan kyllä kaikkein parhaiten ja tehokkaimmin muualla kuin koulussa.

Pieni koulu tarjoaa mm. yksilöllisemmän opetuksen, lyhyemmät koulumatkat ja tutut kaverit.

Täällä yksi pelokas poika tuli keskustaan yläasteelle, oli käynyt pikkukoulua mörkökylässään. Oli niin arka, että rehtorin mukaan "hyppi seinille".

Vähitellen kaveri tottui ihmisiin ja arkuus katosi. Nykyään tämä "mörkökylän arkajalka" on ammatiltaan näyttelijä, ja hyvä onkin.

Puhutko omasta pojastasi Veeti (eemeli) pelle

Lainaus käyttäjältä: Timppa - 15.01.10 - klo:20:50

Tottakai ihmisen persoonakin vaikuttaa asiaan.

Siis opettajan vaiko oppilaan?? Mulla sattuu olemaan valitettavasti liikaakin kokemusta epäpätevistä opettajista. Ihan esimerkkinä, joillakin oppilailla muutamat aineet yläasteella olleet hyvin vaikeita, ammattikoulussa samat aineet opettajan vaihtuessa kiitettäviä, jossain oli vika,eikö vain.

Mulla on ollut vaan hyviä opettajia Tuossa, että numerot vaihtelee, ei ole mitään ihmeellistä. Mulla oli yläasteella, seiskalla äidinkielen numerot 6 ja 7. Sitten vaihtui opettaja ja loput pari vuotta numerot oli 9 ja 10. Opettajalla on pienessä kyläkoulussa hemmetin iso merkitys. Hyvä opettaja saa aikaiseksi vaikka mitä, kun taas huonon opettajan opetuksessa oppilaalta katoaa kaikki motivaatio ja koulunkäynti on yhtä tervanjuontia. Kuulun siihen porukkaan, joka ei käsitä pienten kyläkoulujen olemassa oloa. Minun mielestäni pieni koulu on riski oppilaan kannalta. Kuka on sanonut, että sinulla on siellä aina hyviä kavereita. Jos näin ei olekkaan, niin on aika ahdistavaa. Joku puhui myös resursseista. Isossa koulussa on enemmän mahdollisuuksia järjestää opetusta ja harrastepiirejä. Se sosiaalisen verkoston laajeneminen on myös hyvä asia. Ei liene maailmankuvan kannalta hyvä asia, että kaikki kaverit ovat maanviljelijöiden lapsia

Mielestäni kyläkoulun minimikoko on sellainen  jossa on ainakin 3 opettajaa. Onhan se melko mahdotonta yhden opettajan opettaa yhtäaikaa 4 eri luokkaa siten että nämä tehokkaasti oppisivat! Kouluahan käydään siksi jotta opittaisiin ,eikä sen vuoksi että oppilailla ja opettajalla olisi "kivaa" ? Itselläni lapsuudesta kokemusta molemmista,sekä 3 että 2 opettajaisesta.

Mielestäni kyläkoulun minimikoko on sellainen  jossa on ainakin 3 opettajaa.

***Mielestäni saisivat olla nuorehkoja naisopettajia. Mieluummin räystäsperseisiä. Niit on kiva kattella
kevät- ja kuusijuhlissa kun ne pyllistelee siellä näyttämöllä lasten apuna.

Kukas se osaa ajatella sen lapsen edun näissä tapauksessa, kun kyläkouluja lopetetaan ja koulupiirien rajat muotoillaan uusiksi.

Keskustelin siskoni kanssa näistä kouluasioista joulun aikaan.
Siskoni asuu tuolla maitoparonien valtakunnassa, siellä kepulien pahimmin saastuttamilla alueilla. No kuitenkin, siellä oli männä aikoina tullut taas yksi kyläkoulu tiensä päähän.
Siitä oli peistä väännetty kahden koulun välillä kumpiko suljetaan, ja kauniina ajatuksena, jotta kun toinen kerran lakkaa, niin osa oppilaista siirretään jäljelle jäävään kyläkouluun ja osa kirkonkylälle isompaan.

Kun päätös sitten oli saatu ja lainvoimaiseksi todettu, oli vielä pidetty vanhempien kera kokous.
Kokouksessa oli paikallinen suurvisiiri, lie ollut joku kalifi, esittänyt, jotta eiköhän se ole niin, että meidän kaikkien lapset haluaa mennä kirkonkylän kouluun, eikä suinkaan tuonne kilpailijoiden leiriin.
Näinhän ne olivat kaikki halunneet, siis vanhemmat, ja siten myös lapset halusivat.

Tämä haluamisen esitellyt kalifi ei ollut kepulainen, vaan erään toisen puolueen kunnanvaltuutettu, joten mistä lie tuo esitys kumpusikaan.
Riittääkö noissa tilanteissa vanhemmilla arvostelukyky ratkaisemaan asia lasten kannalta oikein, vai voittaako tunteet järjen; Kun ei meille, niin ei teillekään.