Alpo Rusi oli aamu tvssä esittelemässä Alpo Rusi -dokumentia - kovasti miestä vaivaa oma julma kohtalo - voitto oikeudessa ei näytä riittävän - Rusin mielestä oikeudenmukaisuus ei toteutunut.
Vuonna 1990 kassakaappiin laitetun Tiitisen-Koiviston listan sijasta piti löytää medialle silmätikku, johon katseet käännettään.
Jo se, että Rusi näki kyseisen listan presidentti Ahtisaaren avustajana ollessaan
jo vuonna 1999, siis ennenkuin Tiitinen ja Koivisto listaa tarkastelivat, riittää Rusin painamiseen maan rakoon!
Rusi joutui syytettyjen penkkiin, kun tieto vuoti SUPOsta mediaan.
Stasi-listasta ei ilmeisesti ole Suomessa kertoneet muut tiedotusvälineet kuin SataSeutu-lehti.
Laittakaapa talteen alla oleva SataSeutu-lehden uutisointi 24.9.2003.
Keskustelu Stasi-listoista ei ota laantuakseen Stasi-listat eivät jätä vieläkään rauhaan poliitikkojamme. Viimeksi vakoilusta itsekin epäiltynä ollut professori Alpo Rusi väitti kirjansa julkistamistilaisuudessa viime viikolla, että 1990-luvun alussa Supon haltuun tulleet tiedot Itäisen Saksan eli DDR:n
yhdyshenkilöiden nimilista olisi kaatanut silloisen Holkerin hallituksen. Rusi kertoo nähneensä listan ollessaan presidentti
Martti Ahtisaaren neuvonantajana vuonna 1999.
SataSeutu haluaa osallistua käytävään keskusteluun julkaisemalla otteita Espanjassa julkaistavasta suomenkielisestä Espanjan Sanomista. Maamme rajojen ulkopuolella toimitettavan lehden kesän 2003 numerossa lehden päätoimittaja Arto Ryynänen nimeää
kuumimmaksi Stasi-nimeksi pääministerinä ja ulkoministerinä toimineen Kalevi Sorsan sekä hänen ulkopoliittisena avustajana 1980-luvulla toimineen Suomen Etelä-Afrikan
suurlähettilään Kirsti Lintosen ja muun muassa
juuri ulkoministeriön valtiosihteeriksi valitun Arto Mansalan.
Espanjan Sanomissa julkaistun artikkelin mukaan “Suomessa pyörii keskustelu 1970-luvusta ja suomettumisesta.
Stasi-vakoilua epäillään, joskaan tuomioita ei ole, eikä vielä edes syytteitä. Menneisyydestä puhutaan myös Espanjassa, jossa on viime vuosina käyty tilintekoa paitsi Francon ajasta myös tuoreemmasta aikakaudesta eli 1980-luvulla sisäministeriöstä käsin johdetuista laittomista GAL-operaatioista. Molemmissa maissa lienee kyse kansallisesta itsetuntemuksesta, tarpeesta tehdä tilit selväksi menneisyyden kanssa.
Arto Ryynänen pohtii artikkelissaan; miten jälkipyykkiä sitten pestään Suomessa? “Viimeksi Helsingissä käydessäni tapasin muutamia vanhoja toimittajakollegoita. Kaupungissa pyöri samaan aikaan villi
huhumylly presidentti Mauno Koiviston ja Supon ex-päällikkö Seppo Tiitisen vuonna 1990 kassakaappiin sulkeman listan suomalaisnimistä, joita epäillään yhteistyöstä DDR:n tiedustelupalvelujen kanssa. Lista saatiin aikanaan Yhdysvaltojen tiedustelupalvelulta CIA:lta.”
Espanjan Sanomien mukaan kyseisen niin sanotun Stasi-listan koostumus
on laajasti tiedossa suomalaisten toimittajien keskuudessa ja kaikkien keskeisten tiedotusvälineiden toimituksissa. Ei siis ole ollut vaikea päästä selville listan painavimmista nimistä. Kummallista vain on, että suomalaiset tiedotusvälineet eivät uskalla niitä paljastaa. “Ehkä
kyse on jonkinlaisesta jälkisuomettumisesta – se ei siis päättynytkään kylmään sotaan”.
Päätoimittaja Arto Ryynänen kysyy: kuinka pitkään suomalaisten toimittajien itsesensuuri pitää? Kyse ei ole vain historiasta, vaan valtiosihteeri Antti Satulin valitettavan poismenon jälkeen myös valtion turvallisuudesta, sillä Stasi-listoilla on ehdokkaita Satulin seuraajaksi UM:n valtiosihteerinä. Kuinka pitkään ”vallan vahtikoirien” moraali ja pokka kestävät?
Arto Ryynänen kertoo Espanjan Sanomissa julkaistussa artikkelissaan, miten eräs tunnonvaivojaan potenut toimittajakollega loi hänelle yhteyden lähteeseen, erääseen henkilöön, joka oli
vuonna 1999 nähnyt omin silmin Koiviston-Tiitisen listan nimet, jotka pullahtivat ulos mustasta kirjekuoresta. –“Mainittakoon, että hän on todennut olevansa valmis valaehtoisesti todistamaan oikeudessa. Sellaiseen pitää suhtautua tietysti aika vakavasti. Minulla on siis hyvin perusteltu syy uskoa, että lähde niin sanotusti pitää, vaikka en itse luonnollisesti ole alkuperäistä listaa nähnytkään”, kirjoittaa päätoimittaja Arto Ryynänen.
“Kaveri oli sitä mieltä, että Koivisto on niin huolestunut asiasta sen takia, että monet listan nimistä kuuluvat hänen sekä ex-puoluejohtaja ja ex-pääministeri Sorsan keskeiseen ulkopoliittiseen valmistelukoneistoon. Sen paljastuminen olisi nolo juttu. Lisäksi Koivisto – ehkä Suomen älykkäimpänä nykypoliitikkona – tietää, että hän kantaa poliittisen vastuun listojen sulkemisesta vuonna 1990.”
Koiviston pelastamat virkamiehet ja poliitikot ovat tietysti olleet hänen talutusnuorassaan. Espanjan Sanomien mukaan listan nähneen lähteen mukaan 18 nimen yllä on otsikko ’Seuraavia henkilöitä epäillään yhteistyöstä Stasin kanssa’. Nimistä neljä nousee ylitse muiden, eikä muilla liene suurta yhteiskunnallista merkitystä – niiden osalta Tiitisen vähättelevät lausunnot ovat kohdallaan.
Espanjan Sanomien mukaan Stasilistoilta löytyvä kovin nimi on Suomen Etelä-Afrikan suurlähettiläs Kirsti Lintonen, joka on myös ollut 1980-luvulla Kalevi Sorsan ulkopoliittinen avustaja. Lintonen aloitti uransa diplomaattina Itä-Berliinissä DDR:ssä 1973-76.
Hyvänä kakkosena on tänä vuonna valtiosihteeriksi nimetty Arto Mansalaa, joka on toiminut Suomen Saksan ja Venäjän suurlähettiläänä. “Hänet tunnetaan ulkoasiainhallinnossa sosialidemokraattina, joka on presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalelan luottomies”.
Kolmantena on
poliittinen alivaltiosihteeri Jaakko Laajava, joka 1990-luvulla oli Suomen Washingtonin suurlähettiläs. Laajava oli aikanaan 1970-luvun alussa DDR:n tunnustamiskomitean hallituksessa, samassa jonka varapuheenjohtajana toimi Espanjan Sanomien mukaan nykyinen presidentti Tarja Halonen. Espanjan Sanomien mukaan
Tarja Halosen nimi ei ole Stasi-listalla.
Espanjan Sanomien artikkelin mukaan poliitikoista listan raskaimman sarjan nimi on entinen pääministeri Kalevi Sorsa. “Eipä siis ole ihme, että Koivisto sulki listan, olihan Sorsa vuonna 1990 kaiken järjen mukaan todennäköisin SDP:n seuraava presidenttiehdokas.
Nuorena puoluesihteerinä Sorsa oli hakenut idänpoliittisia kannuksia heti puoluevirkaan astuttuaan 1969. Niitä hän hankki lyöttäytymällä läheiseen kanssakäymiseen sekä KGB:n että Stasin Helsingin edustajien kanssa, suoraan sekä verkostonsa kautta. Kekkosen valta-aseman saattoi murtaa vain ulkopolitiikalla, joten oli mentävä askel pitemmälle, näyttää päättelyketju menneen. Samalla hän rakensi henkilökohtaista, niin kutsuttua luottamuksen pääomaa NKP:n huippujohtoon, eikä ilman tavoitteita”, kirjoittaa Arto Ryynäen Espanjan Sanomissa.
Espanjan Sanomat torteaa, että tietolähteen antamat neljä nimeä ovat sen verran ’kuumia’, että on enemmän kuin oikeutettua vaatia, että alkuperäinen Stasi-lista vihdoin julkistetaan. Ja erittäin oikeutettua on edellyttää, että suomalaismediat hellittämättä hiostavat päättäjiä kyseisen listan julkistamaan kunnes niin tapahtuu. Se on niiden journalistinen velvollisuus.<<
--
Omat kommenttini:
Siis UM:n valtiosihteeriksi Antti Satulin jälkeen nimitetty Arto Mansala oli presidentti Koiviston aikaan presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalelan luottomies.
Samoin Jaakko Laajavalla oli (em. Rusin kirjan mukaan) yhteydet presidentin kansliaan, ilmeisesti suoraan Koivistoon.
Stasi-salailun taustalla ilmeisesti on demari-mafia, eli omia suojellaan.
Miksi Suomen media on jälkisuomettunut?
- Siksi, että kukaan ei koskaan ole uskaltanut astua Koiviston eteen.