SGC:n vaikutusta Suomen viljamarkkinoiden hinnannousuun on mielestäni hehkututettu liikaa vaikka nämä ovatkin tiettyinä hetkinä tietyistä eristä tarjonneet kotimarkkinaa parempaa hintaa.

Minun nähdäkseni ilman SGC:n avausta Suomen viljamarkkina olisi jäänyt sivuun maailmanmarkkinoiden hintahuipun rallista ylöspäin. Alashan nämä perinteikkäät oligopolistit ovat hinnan aina saaneet. Toki jo Avenan markkinoille tulo aikoinaan oli aikamoinen mullistus, mm. netissä avoimesti annettuine hintoineen.

SGC oli kuitenkin ensimmäinen, joka tuli kokonaan hiekkalaatikon ulkopuolelta. Avenan liikkumavapautta sitoo firman toiminen myös vanhojen oligopolistien sisäänostajana. SGC:llä näitä rajoitteita ei varsinaisesti ole, mutta bisnestähän hekin toki tekevät!

Oli nyt vasta aikaa lukea tuo Maastullin juttu. Olen ihan samaa mieltä Jussilan kanssa. Vientihomma on pitkäjänteistä toimintaa ja siihen pitäisi oikeasti sitoutua. En oikein usko, että noikaan saa tuota toimintaa varmalle pohjalle ennenkuin siirtyvät sopimuskäytäntöön, elikkä tavaraa on varmasti omasta takaa tiedossa. Sopimusviljely tulee olemaan tulevaisuudessa(kin) avainsana. Muuten ei tätä hommaa voi viedä eteenpäin. Ja pelkkä sopiminen ei riitä, sopimuksessa tulee myös pysyä. Olin syksyllä viljamarkkinatilaisuudessa, jossa Raision kaveri jutteli tästä asiasta. Koki tilanteen todella ongelmalliseksi, koska isännät ovat valmiita tekemään sopimuksia, mutta jos muualta löytyy pikkuisenkin parempi hinta, niin sopimus unohtuu. Vertasi tilannetta puunmyyntiin, jossa puukauppa yhtiön kanssa on sitova sen jälkeen, kun nimet ovat paperissa. Jos puut ovat hävinneet, kun kone tulee laanille, niin kyseessä on sopimusrikkomus jne. Kyllä mun mielestäni viljahommassa pitäisi mennä samaan. Varsinkin, jos pikkutekijät koittaa viedä viljaa ulos, niin homman täytyy olla pellon päässä erittäin varmalla pohjalla. Se on kuitenkin alan elinehto, että tänne tulee uusia toimijoita, jotka koittaa viedä tavaraa maasta ulos. Ja sen mitä olen näitten pienten viejien touhoja selvitellyt, niin hinnat on aina olleet parempia, kuin vaikkapa keskusliikkeillä. Mullakin tulee olemaan tänä vuonna normimäärä ohraa viljelyssä vaikka ennusteet ovat synkkiä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että oma näkemys on aina parempi kuin joku ***** ennustus. Jos sitä juoksee pelkkien ennustusten perässä, niin ei siitäkään tahdo mitään tulla.

>>>Sopimusviljely tulee olemaan tulevaisuudessa(kin) avainsana.

Nämä sopimukset mitä kaupoissa nykyjään kirjoitellaan eivät ole mitään sopimuksia.Ainakin niiden noudattaminen on ainakin marketin puolella pahasti hakusessa.Moni ukko oottelee soittoa hausta ,mitä ei koskaan tule.

Tosin tänä päivänä ei tarvitse merkkailla mainittuun sopimukseen millä ratkotorilla ne peltotyöt tehdään kuten kultaisella (?) 80-luvulla.

Sitovat sopimukset pitää olla niiden hintojenkin mukaan sitovia,mutta nämä leikkisopimukset ovat "markkina"hintaisia joten ihan sama onko niitä vai ei.

Puukaupoissa firmoilla on aikaa kerätä puut 2-3 v,jos muusta ei sovita.Ja kaupoissa on yleensä hinnat lapuissa (poislukien ML:N "katotaan mikä hinta silloin on"-kaupat,en tiedä onko noita muita)

Jos puita ei haeta 3 vuoden jälkeen sopimukset raukeaa ja voidaan myydä muualle.Tiedä toimiiko oikeasti ,kartelleja kun kerran ovat.

Mikä mielestäsi olisi vastaava viljapuolella?

Minä olen tehnyt sopimukset erään teollisen ostajan kanssa. Menneellä kaudella sidoin yhden lajikkeen hinnan jo viime maaliskuussa. Tämän yhtiön sopimukseen kuuluu, että vain puolet erästä voidaan sitoa kiinteällä hinnalla. Mielestäni ihan hyvä käytäntö. Syksyllä lähetin esinäytteet heti puintien jälkeen ja kun niiden tulokset tuli, niin soitin itse firmaan, että koska olisi mahdollista laittaa kuormia tulemaan. Mulla oli itselläni joitakin toiveaikoja (lähinnä kuukauden tarkkuudella). Mulle annettiin sitten kippausaikoja ja sen jälkeen soittelin tutulle viljakuskille ja kyselin hänen ohjelmaansa. Osa ajoista sopi ja osa ei. Koska kaveri oli kuitenkin ostajalle tuttu mies, niin hän sanoi, että voisi suoraan sopia ajat sinnepäin jos se minulle käy. Näin tehtiinkin ja homma toimi mallikkaasti. Tällä hetkellä mulla on kaksi kippausaikaa so*****na huhtikuulle ja autokuskin kanssa ajat lyötynä lukkoon. Kevään toimituksiin jätin hinnat auki. Syksyn myynneissä tein osalle eristä samoin (lähinnä ohralla, koska tiesin intervention nostavan hintaa silloisesta). Meillä myytiin vanhaan aikaan viljat aina kaupan kautta. Ja silloin tilanne oli, että viljoja tosiaan haettiin ihan koska sattui. Odottelua tosiaan riitti. Vaikea yleistää, mutta kyllä mulla on sellainen tuntuma, että nimenomaan kaupan kanssa tehdyt sopimukset ovat perseellään. Kehoittaisin tekemään sopimukset suoraan noiden teollisten ostajien tai tämän yhden merkittävän välittäjäliikkeen kanssa. Jos palaan näihin pieniin viejiin, niin homma ei lähde toimimaan ennenkuin myyjät ovat sellaisia, että se so***** tavara on varmasti syksyllä käytössä. Tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää. En sitten tiedä onko markkinahintainen sopimus jollain tapaa "leikkimistä". Ainakin tässä tukkoisessa markkinatilantessaa haluan itse olla varma siitä, että se tavara, mikä mulla on siiloissa, myös oikeasti lähtee sieltä ennen ensi syksyä.  Jos hinnat haluaa sopia kiinteiksi, niin kyllähän se onnistuu jo monella ostajalla. Mutta kyllä mää ainakin lähden siitä, että vain osa myytävästä erästä kannattaa sitoa. En lähtisi tekemään viljakaupasta mitään byrokraattisen jäykkää. Minusta se riittää, että sanaan voi luottaa, ainakin näin aluksi Tässä nyt jonkinlainen näkemys siitä mikä mun mielestäni on toimiva tapa viljakaupassa.