Joillakin ei näytä olevan mitään ongelmia saada rotille myrkkyä sisään. Voi kun se olisikin kaikille niin helppoa, että heittäisi vaan muutaman kilon myrkkypusseja pelipaikoille ja parin viikon päästä olisi sekä myrkky että rotat kadonneet. Valitettavasti ainakin meillä on rotat niin epäluuloisia ja nirsoja, että myrkkyä oli äärimmäisen vaikea saada maistumaan.
Kun voima loppuu, otetaan järki avuksi. Saadaksesi rotan, sinun täytyy ajatella kuin rotta. Netistä ja kirjallisuudesta löytyikin varsin hyödyllistä tietoa tämän tuholaisen sielunelämästä. Rotilla on hyvin tehokkaat keinot selviytymiseen vaaroja pullollaan olevassa maailmassa. Siksi niiden lyömiseen onkin käytettävä niiden omia aseita.
Rotat ovat äärimmäisen neofobisia olentoja eli kammoavat kaikkea uutta. Myrkky on rotille uutta ravintoa ja ne voivat kammoksua sitä hyvinkin pitkiä aikoja. Rotat tekevät asioita helpommin, jos ne huomaavat lajitovereiden jo tehneen sitä samaa asiaa. Näitä havaintoja ne tekevät toisistaan joko näköaistin perusteella, tai sitten haistelemalla toisiaan. Kun yksi rotta syö myrkkyä, muut voivat haistaa sen kuonosta ja turkista myrkyn hajun, ja uskaltautuvat itsekin maistamaan. Myrkyt on valmistettu sellaisiksi, että rotta ei kuole siihen heti, vaan voi sitä rauhassa syödä ja esitellä hajua tovereilleen muutaman päivän ennen kuolemaansa. Jos myrkky olisi sellaista, että rotta kuolisi heti sitä syötyään, oppisivat lajitoverit varsin nopeasti yhdistämään kuoleman ja uuden ravinnon. Muutaman päivän viive kuoleman tuloon mahdollistaa ketjun jatkuvuuden niin kauan kuin myrkkyä syöviä rottia piisaa.
Tämän opittuani huomasin, että koko touhun punainen lanka piilee siinä, että rotat pitää saada haisemaan myrkylle tai jollekin aineelle, mitä voi myrkkyyn helposti sekoittaa. Kun rotta tuoksuu myrkylle (tai siihen sekoitettuun ainesosaan) luulevat toiset, että se on sitä syönyt. Tästä seuraa, että muut rotat uskaltautuvat myös maistamaan. Maapähkinävoi mainittiin amerikkalaisilla nettisivuilla rottien suureksi herkuksi, joten sitä sitten vaan kokeilemaan. Sivelin maapähkinävoita ohuelti rottien kulkureiteille kuivuriin ja kolojen edustoille pihalle siten, että siitä tarttui hajua rottien tassuihin ja turkkeihin. Sitten naulasin Kleratin palasyöttejä rottien kulkuaukkojen vierelle sillä tavalla, että rotta pystyi niitä piilosta nakertamaan. Palasyötit voitelin samaisella maapähkinävoilla, millä olin hajustanut kulkureititkin. Muutamien päivien päästä rotat alkoivat nakertelemaan syöttejä. Uskon tämän johtuvan siitä, että ne tuoksuivat samalle maapähkinävoille, mille lajitoveritkin tuoksuivat. Samaiset palasyötit olivat olleet tarjolla yli kuukauden ilman maapähkinävoita, eikä niihin oltu juurikaan kajottu. Tavallisiin kaurahiutalemyrkkyihin maapähkinävoita on hankala sekoittaa, joten niiden kanssa kannattaa käyttää jotain muuta ainetta. Ehkäpä juustoraastetta tai tuoksuvaa vaniljasokeria...
Saa nähdä, josko tällä konstilla ongelma ratkeaa. Myrkkyä syödään nyt joka yö useita 20 g painavia paloja, joten kai niitä raatojakin alkaa kohta ilmaantumaan. Myrkyn valmistajan mukaan tappava annos rotalle on 1,3 g, joten yhdestä palasta voi teoriassa kuolla maksimissaan 15 rottaa. Palkitsevinta on, että myrkkyä nyt vihdoin ainakin kuluu. Mikään ei tässä touhussa ole niin turhauttavaa kuin kantaa selkä vääränä myrkkyjä ongelmapaikoille ja huomata vielä viikkojenkin päästä, etteivät rotat ole edes vilkaisseet niitä päin.
Eli sotasuunnitelma pähkinänkuoressa:
1.Hajusta rottien kulkureitit myrkkyyn sekoitettavalla ”herkku” aineella.
2.Lisää samaista ainetta rotanmyrkkyyn.
3.Sijoita myrkky siten, että rotat voivat sitä koloistaan käsin nakerrella.
Kokeilkaahan näitä ohjeita, jos rotat eivät meinaa myrkkyjänne syödä. Ja muistakaa laittaa kokemuksia sekä havaintoja tänne kaikkien luettavaksi. Kärsivällisyyttä tarvitaan myös; itse olen käynyt tätä asemasotaa jo 3 kk ja nyt vasta alkoi näkyä tunnelin päässä valoa tämän uuden konstin myötä...
