täskin tää suhteellisuuden ja absolutian ero vaikka etelän investoititukibuumin jälkeen 97-06 aikana etelän tuotano siassa kasvoi 4 200 000 kiloa vuositalla enemän kuin pohjoisessa, niin se kasvoi kuitenkin pohjoisessa enemän.
Niin mutta kerro miksi täällä tundralla ei ole sikaloita, jos se täällä pohjoisessa on kuulemma niin kannattavaa?
niin, kolmeko? No sitten linevät melko suuria? nythän perinteisesti sikalat keskittyneet viljanviljelyalueille, tundran sikalat oli perinteisesti ihan pikkuisia, ainakin niin aiemmin luulin. Kun etenkin pohjoisen tuotantohäiriköinti esti investointituet vuosikausien ajan koko maasta, niin alalle piti ajaa muita menetelmiä tuotannon tehostumiseksi. Keksittiin pistehinnoittelu, ja se rämähtikin yllättävän helposti läpi, etujärjestönkin puoltaessa sitä. Näin isoimmat yksiköt kyenevät laajentumaan jopa ilman avustusta tuottajahintojen vaihdellessa pisteytyksen mukaan jopa kymmeniä pinnoja. C-alueilla tuotanto keskittyi ns. sikasuoran alueelle, jossa nyt siis on enään 3 sikalaa? Siis investointituet ja pistehinnoittelu ylituotantottilanteessa alalla jonka tuottajhinta on euroopan heikoin, kun samaan aikaan pelto+eläintuet alhaisemmat kuin pelkät tanskan peltotuet, niin keskittyminen on tehokasta. Tässä syy lukumäärään jonka tosin itse uskon olevan korkeampi kuin 3.
Olosuhteista vielä että etenkin seinien sisällä on todettu olevan samat tuotantokustannukset, mutta etenkin yksimahaishalleissa kun tuotanto-olosuhteet ovat jopa yli 30 selssius astetta niin kyllä etenkin tuulinen ja kostea eteläsuomi on vaikeassa asemassa, kun c-alue ylituottaa, ja tanska painaa hintoja.
Toisekseen esimerkiksi viljanvilelyssä etenkin Varsinais-suomessa on ollut vakavia sato-ongelmia. 141 alueella on siten kyllä vaikeimmat olosuhteet noin niinkuin tuotanto-olosuhteellisesti kun huomioidaan vielä tukipoliittinen ympäristö seka muut tuotantoon vaikeuttavat seikat.
Pääasiallisesti toki 141 alueen merkitys on tunnustettu ja tuotanto haluttu säilyttää, sen näkee investointitukieduista, perinteisesti hieman korkeammista tuotantotuista ja peltotuista yksimahaissektorilla. Jotta etenkin kun tuet loppuvat väistämättä niin silloin etenkin a ja osin jopa b aluekkin tulevat olemaan sianlihantuotannon pääalueita, kunhan tanskan paremmat oloshteet kompensoidaan ja c-alueen markkinahäiriköinti päättyy.
Tohon alkuperäiseen vielä että vaikka ab alueen tuotanto vuositasolla nousi sen 4,2 milj. kiloa enemmän kuin muualla suomessa, niin tuotanto siirtyi c-alueella
