joku 15 vuotta sitten lomitus tilalla oli oma sonni mun mielestä sillä tilalla tosi hyvä systeemi kaikki lehmät poiki syksyllä noin kuukauden sisällä ja kaikki vasikat lähti välitykseen ja lehmät laitettiin loppu syksystä umpeen kuin itsestään kun laitumet huonontu ja tilan väki piti syksyllä lomaa kun ei ollut yhtään lysettävää ja ostivat kantavia hiehoja tarpeen vaatiessa ei tarvinnut vahtia kiimoja ja jos joku lehmä tuli vielä kiimaan sen jälkeen kun sonni oli otettu pois niin lähti sitten korkealaitaiseen kun tuotos rupes tippumaan

Lainaus käyttäjältä: JoHaRa - 07.11.09 - klo:20:28

Eivät sonnit ole agressiivisia kuin ns. murrosiässä. Eli iältään 13-16 kuukautta. Sitten ne yleensä miehistyvät ja ovat lehmiä kesympiä. Paljon on sonneja maitotiloilla ilman mitään ongelmia...

...ja vielä enemmän emotiloilla. Näinhän se menee, mutta täällä tuli tiukka kirje maatalouslomituksesta. Sonni ei saa olla lehmien kanssa lomittajan työjakson aikana. Paniikkiratkaisu, joka johtui parista valitettavasta, vakavasta loukkaantumisesta maitotiloilla. Sääli, että samoilla ohjeilla pitää toimia myös emotiloilla - aluksi oletimme, että tarkoittaa vain maitotiloja, mutta ei.
Ohje on käytännössä mahdoton toteuttaa

Toivottavasti tästä ei ole tulossa mikään yleinen käytäntö koko maassa.

AI jaa. Tuo on kyllä syvältä jos tämä koskee esim. laidunaikaa. Emokarjan sonni on yleensä kesy lällykkä jos seuraa ihmistä.

Minulla on aina ollut teoria siitä että lehmälauma käyttäytyy lajilleen tyypillisesti jos karjassa on mukana sonni. Sonni on lauman ehdoton johtaja. Lehmien väliset "kissatappelut" jäävät vähemmälle jos todellisesta johtajasta ei ole mitään epäselvyyttä. Tämä ilmiö näkyy selvästi emokarjoissa. Akat tappelevat alkukesän keskenään, kun sonni astuu kehiin -> 2 sekunttia tappelua johtajalehmän ja sonnin välillä-> lehmä luovuttaa ja arvojärjestys on selvillä loppukesän.

Voisiko tämä toimia myös lypsykarjapihatoissa? Voisiko sonni olla kuohittu? Kiinnostava tutkimuskohde jollekin maitotilalle..

Sonni on lauman ehdoton johtaja. Lehmien väliset "kissatappelut" jäävät vähemmälle jos todellisesta johtajasta ei ole mitään epäselvyyttä.

***Olen monesti puolustanut vierailijoille sonnin asuinpaikkaa juuri tällä. Meille umpiosastolla viedään lehmiä kahdesta eri osastosta(laumasta). Lehmät eivät ottele arvojärjestyksestä, kun sonni on osastolla johtajana.

Lehmät eivät ottele arvojärjestyksestä, kun sonni on osastolla johtajana.

Kyllähän lehmillä nokkimisjärjestys menee koko lauman läpi, joten ei se keskenäinen nokitus tyystin lopu. Itsas harvemmin se sonni siellä laumassa johtajana on, mutta sonni toki toimii itsenäisenä oman tahtonsa mukaan ja ei ole sidottu lauman arvojärjestykseen lehmien tavoin.

Hienoa Apemies! Olet siis edelläkävijä myös tässä asiassa. Oletko miettynyt, että johtuuko rauhoittava vaikutus:

1. Sonni koosta?
2. Sonnin munista?

Eli toimisiko karjassa nuori sonni joka ei ole lehmää suurempi ja mahtaisiko kuohittu eläin herättää kunnioitusta? Täytyykö sonnin olla samassa tilassa lehmien kanssa eli niiden joukossa vai riittäkö että se katselee ammuja aidan yli?

Lainaus käyttäjältä: apemies - 09.11.09 - klo:11:53

Lehmät eivät ottele arvojärjestyksestä, kun sonni on osastolla johtajana.

Kyllähän lehmillä nokkimisjärjestys menee koko lauman läpi, joten ei se keskenäinen nokitus tyystin lopu. Itsas harvemmin se sonni siellä laumassa johtajana on, mutta sonni toki toimii itsenäisenä oman tahtonsa mukaan ja ei ole sidottu lauman arvojärjestykseen lehmien tavoin.

Emolaumassa sonni on "puheenjohtaja". Johtajalehmä on "sihteeri", joka ei osallistu arvojärjestyksen päättämiseen jos pomo on paikalla. Alemmat lehmät lopettavat tappelun jos sonni katsoo niitä päin. Kokonaisvaikutus: Ämmät lopettavat pikkuasioista kinastelun jos niille kaikille on selvää kuka on johtaja. Oletan että sama toimii lypsykarjoilla JOS tilat ovat muuten järkevät.

Olettasin,että noihin ongelmiin vois vaikuttaa sillä sonnivalinnalla.Sonneista ei ole kokemusta,mutta lypsylehmillä nokkimisjärjestys menee niin,että kaikki ei haluakkaan olla pomoja(arat ja muuten nyhveröt) ja huonojalkaiset,huonokuntoiset saavat aina kirjaimellisesti turpaansa.Tiedän myös mönkijällä kiusatun sonnin,joka ei oikein ihmisistä tykänny vaikka ikääkin oli,että sonnin käytökseen vaikuttaa moni asia,niinkuin lehmänkin.Sopiva luonteiset elukat on niitä helpoimpia.

Hienoa Apemies! Olet siis edelläkävijä myös tässä asiassa. Oletko miettynyt, että johtuuko rauhoittava vaikutus:

1. Sonni koosta?
2. Sonnin munista?

Eli toimisiko karjassa nuori sonni joka ei ole lehmää suurempi ja mahtaisiko kuohittu eläin herättää kunnioitusta? Täytyykö sonnin olla samassa tilassa lehmien kanssa eli niiden joukossa vai riittäkö että se katselee ammuja aidan yli?

***Tuosta sonnin koosta on paha mennä sanomaan, kun kyseisellä osastolla oleva sonni on aina ns. jäähdyttelyvaiheessa eli on astunut jo aikaisemmin hiehoryhmässä. Näin ollen kokoa on ihan riittämiin.

Mustaa tuntuu, että niistä sonnin munista se rauhoittava vaikutus tulee. Samalle osastolle viedään siis lehmiä sekä astumista varten että umpikaudelle. Sonni kun ei tiedä kumpaa on tulossa, niin se "tarkastaa" aina tulijan. Tämä tarkastus kestää sen verta, että muiden mielenkiinto tuliaa kohti laantuu. Eli oman näkemykseni mukaan sonnilla täytyy olla munat sekä asustaa samassa ryhmässä.

Sonnilla on ollut myös muuta käyttöä. Neljä vuotta sitten huomasin nautanetissä myitävän huippusukuisen hiehon pilkkahintaan. Soitossa selvisi, että hinnan takana on hiehon hullu luonne. No päätin kuitenkin ostaa hiehon ja vaiherikkaan kuljetuksen jälkeen sain sen kotiin. Päällehän se yritti tulla.... Laitoin sen samalla osastolle sonnin kanssa ja kuukauden koulutuksen jälkeen hieho rauhoittui. Arka se toki hiukan sen jälkeen oli, mutta pärjäsi jo muiden kanssa ja lypsi hiehokaudelle 11500 kg

Eli tuo hieho oli vain miehenkipeä 

Lehmälaumoissa on muuten toinenkin ominaisuus joka periytyy suoraan villien alkunautalaumojen tavoista. Lehmät ajavat sairaat ja vahingoittuneet pois laumasta. Joskus näkee myös selvää käytöstä vähän sairaan eläimen tahallisesta rampauttamisesta.

Villieläimet työntävät sairaat ulos sisäpiiristä petojen ruoaksi jotta ne eivät saastuttaisi muuta laumaa taudillaan. Tämä ominaisuus näkyy meidän kilteissä ja jalostetuissa Mansikeissammekin. Äärimmäisen hienoa! Lehmä huomaa sairaan toverinsa päiviä ennen kuin ihminen osaa reagoida. Jos lauman merkkejä osaisi (viitsisi) tulkita oikein niin sairauksien pikainen hoito mahdollistuisi tosi nopeasti.

Minä olen oppinut käyttämään tuota hyväkseni ja yleensäkkin lehmä  kertoo kaiken päällepäin(melkein),kun sitä vaan osaa lukea ja nykypäivänä sairauksien liian aikaisin hoitaminen on tehokkaampaa kuin liian myöhään hoitaminen,minulla ei ole enää juuri kiirelehmiä(nuilla selviytyminen huonoa).Joku muuten sanoi,että sonni levittää hajua,joka parantaa kiimoja,että eikö jos tuo on totta,niin tuohon ainakin niitä palleja tarvita?Tiedämpä muuten ison lypsykarjan,jossa puolet simennetään ja loput hoitaa simmentalsonnit,ei ainakaan ole sukusiitosongelmaa...

Lainaus käyttäjältä: UCD - 09.11.09 - klo:12:30

Lainaus käyttäjältä: apemies - 09.11.09 - klo:11:53

Lehmät eivät ottele arvojärjestyksestä, kun sonni on osastolla johtajana.

Kyllähän lehmillä nokkimisjärjestys menee koko lauman läpi, joten ei se keskenäinen nokitus tyystin lopu. Itsas harvemmin se sonni siellä laumassa johtajana on, mutta sonni toki toimii itsenäisenä oman tahtonsa mukaan ja ei ole sidottu lauman arvojärjestykseen lehmien tavoin.

Emolaumassa sonni on "puheenjohtaja". Johtajalehmä on "sihteeri", joka ei osallistu arvojärjestyksen päättämiseen jos pomo on paikalla. Alemmat lehmät lopettavat tappelun jos sonni katsoo niitä päin. Kokonaisvaikutus: Ämmät lopettavat pikkuasioista kinastelun jos niille kaikille on selvää kuka on johtaja. Oletan että sama toimii lypsykarjoilla JOS tilat ovat muuten järkevät.

Sama taitaa toimia naisvaltasilla työpaikoilla. Jos muijat on keskenään, niin kinaa ei voi välttää. Täytyy olla mies johtajana.