Itseäni ihmetyttää hivenen nämä Tanskalaista maidontuotantoa käsittelevät jutut, kun niissä vilahtelee niin ristiriitaisia arvoja ja euromääriä. Aika tulee näyttämään, missä sitten totuus on. Tämäkin herra kertoo näiden lukujensa valossa tehneensä tappiota 5 c/litra ja maidon hinta tuntuu olleen alimmillaan 25 c/litra ja jo loppuvuonna 30 c/litra. Jos pääsee 2 c plussalle, niin kova kiire investoimaan lisää, ja meinaa pitää lopun velan vipuna. Korot nyt pohjilla ja tuollakin velkamäärällä yhden prosentin nousu tekee 1 c/litra. Siitä voidaan olla varmoja, että ei tämä taso koroissa tule olemaan pysyvää. Kovasti kehottaa toisia keräämään puskureita(älä tee niin kuin minä, vaan niin kuin sanon).

Virossa operoiva jamppa tuntuu olevan todella varovainen. Kaverilla pätäkkää taskut pullollaan, maata ja valmiita tiloja olisi myytävänä todella edullisesti. Silti tuntuu olevan hyvin odottavaisella kannalla ja kannustaa muita Suomalaisia ostelemaan näitä puoli-ilmaisia tuotantolaitoksia, mitkä kipristelevät velkojien kourissa. Ei Heleniuskaan anna puheissaan mitään ymmärrystä Suomalaisen ja Tanskalaisen pellon hinnalle. Osti äskettäin Venäjältä 40 000 ha lisää maata ja näkyi kehuvan lohkon muotoa, yksi sivu yli 20 km. Mielenkiintoista nähdä, missä sitä edullista maitoa pystytään tuottamaan.

Tämäkin Tanskalainen tila on vain hivenen keskimääräistä velkaisempi, mutta tuotanto on reilusti keskimääräistä suurempaa. Tämän velkakuplan puhkeaminen saattaa aiheuttaa melkoisen ongelmatilanteen tanskalaiselle maataloudelle.

Tanskalaiskuplan puhjetessa oisi meilläkin sauman paikka, ainakin teoriassa. Halua ja ymmärrystä hyödyntämiseen puuttuu.

 Venäjän puolella on maitoa ajatellen perusjututkin sen verran levällään, ettei aroilta lehmän ruokaa keräillä vielä vuosikymmeneen. Ja miksi tuhlata edullista ja tuottavaa peltoaukeaa lehmien/sikojen ruokintaan, kun katteen saa riskittömämmin ruokakasveja viljelemällä. Viro ja muut baltian maat on taas eri juttu, perusasiat on suurinpiirtein hallussa ja ongelmat ovat lähinnä rahoituksellisia. Tämmösillä on taipumus ratketa suht nopeasti, eikä Heleniuksen visio virolaismaitoa jalostavasta meijeristä jossain Pitäjänmäellä ole kovin monen vuoden päässä. Mun nähdäkseni pallo on tässä suomalaistuottajilla, halutaanko edes olla mukana kotimarkkinoiden maidontuotannossa. Vai keskitytäänkö edelleen siihen tuotantolähtöiseen toimintaan, joka "meille parhaiten sopii".....pahimmillaan perheviljelmäpohjainen maidontuotanto hinnoittelee itsensä ulos pääkaupunkiseudun markkinoilta.

Tuo tanskalaiskupla on tietty tavallaan mahdollisuus tanskalaisillekin, rakennukset ja eläimet ovat olemassa. Tuskin niitä puretaan tai lahdataan?

Konkurssi ja joku jatkaa hieman  matalammilla kustannuksilla?

sitäpaitsi tanskalaistilojen kovasta velkaantumisesta on muistaakseni kirjoiteltu vaikka kuinka pitkään, ei siellä kuitenkaan ole mitää erityistä tapahtunut. Sen, että talous on suht kireällä kyllä huomaa kun tanskalaisviljelijöiden kanssa on tekemisissä, kustannustietoisuus on aivan eri tasolla kuin meillä suomalaisilla. Sentti/ litrakin  on todella iso raha kun litroja on tarpeeksi.

Pellon hinta Suomessa on kyllä paikoittain aivan älytön, kalleimman alueen hehtaarin hinnalla taitaa saada esim. Virossa aika monta hehtaaria maata. Ei kalliissa hinnassa sinällään mitään "vikaa" ole, mutta kun miettii mihin se perustuu alkaa hieman epäilyttää.

Suomalaisviljelijä odottaa päivää, jolloin lainat on kaikki maksettu pois. Tanskalaisviljelijä odottaa päivää, jolloin vakuuksissa on varaa uuteen eläinkoppiin.

Maidontuotanto on todella haasteellinen tuotannonala liiketaloudellisesti todella suuren pääomatarpeen vuoksi ja varmaankin sen vuoksi virolaisillekaan tiloille ei löydy ostajia matalllakaan hitatasolla. Käyttöpääoman tarve on kuitenkin samaa luokkaa kuin muissakin läsimaissa. Tätä kohtaa vielä hankaloittaa neuvostoperuinen todella heikko työmoraali ja karja-aineksen matalahko tuotostaso. Tästä huolimatta mielestäni Virossa olisi nyt hyviä mahdollisuuksi osaavissa käsissä tomiville tiloille. Tätä puoltaisi matalat tuotantolaitosten ja pellon hinnat.

Tuo tanskalaiskupla on tietty tavallaan mahdollisuus tanskalaisillekin, rakennukset ja eläimet ovat olemassa. Tuskin niitä puretaan tai lahdataan?

Konkurssi ja joku jatkaa hieman  matalammilla kustannuksilla?

Ongelmaksi jää rahoittajan löytyminen. Käytännön tilanne on tuota jutun isännän tilannetta huonompi, rahaa ei saa. Vakuusarvona pellon hinta tulee pakosta laskemaan, kun rahoitusta kaupoille ei löydy ja vakuusarvojen lasku syventää maataloussektorin rahoituskriisiä. Sikäli tilanne paranee, että tanskalaisviljelijäkin saa rehunsa edullisemmin maan hinnan normalisoituessa....