Tuntuu aika naurettavalta väite siitä, että jokin aine on pilannut rehun. Kyllä meillä on epäonnistuttu biologisten aineiden kanssa ja joskus jopa happojen kanssa liian kuivaksi päässeellä nurmella. Mutta aina olen syyn jäljittänyt ja peilistä löytänyt. Tosiasia on se, että virhe pitää ensin myöntää, jotta sen voi korjata. Joskus tuntuu, että muut ei teekkään virheitä, minä vaan
Tuo pätee maataloudessa lähes joka sektoriin. Uusi menetelmä tai aine missä tahansa vaiheessa ja tuotantomuodossa ja puolet viljelijöistä syyttää välittömästi uutta menetelmää tapahtuneista virheistä. Harvoin edes yhdellä seikalla on päärooli tapahtuneessa, vaan vasta sattumien summa (sää, korjuuaste, kasvivalikoima, säilöntäaine, tiivistys) aiheuttaa havaittavan virheen.
Kun kerran rehunsäilöntä onnistuu hyvissä oloissa ilman aineitakin, niin on sangen epätodennäköistä, että kohtuullisissa oloissa jollakin erityisellä säilöntäaineella saataisiin rehut suorastaan pilaantumaan. Rajatapauksissa sitten jokin aine toimii toista paremmin. Kun vain siitä saisi jonkilaista puolueetonta tutkimusta.