Totta, arvostelua kipeämmin tarvittaisiin tukea, mutta tukea ei saa ellei sen tarvetta osaa ilmaista. Itse en missään tapauksessa tahdo vähätellä psyykkisiä ongelmia ja niiden vakavuutta. Mutta tuo juttu sai tuntumaan että tapaus oli peräisin pariskunnan keskinäisistä ongelmasta, ja siksi tahdon tuoda esille kantani perheen vastuusta toisiaan kohtaan. Yksin yrittävällä tilanne on toinen, sillä hänen ongelmansa pysyvät herkemmin piilossa. Jokin ratkaisu näihin uupumisiin pitäisi keksiä, olisiko se perheen tasa-arvoinen yhteistyö, tukihenkilö, tai ihan vain realiteettien tunnistaminen ja toimiminen niiden mukaisesti?