Oli sitten päätös lähteä Afganistaniin oikea tai ei, niin nyt on vain katsottava kortit loppuun asti. Jos suomi nyt ensimmäisten vasttoinkäymisten jälkeen lähtee kotiin, niin se saattaa koko rauhanturvatoiminnan naurunalaiseksi.
Afganistanissa ei ole kysymys perinteisestä rauhanturva operaatiosta, siellä on kysymys pikemminkin rauhaanpakottamis operaatiosta jota johtaa USA omista turvallisuuspoliittisista syistä
?
Tälläisessä tilanteesta on kyse sodankäymisestä, jolloin alueella on todellinen vihollinen, jota vastaan pitää toimia ja jonka olemassaolo pyritään eliminoimaan.
Eli hommaa ja tilannetta pitää katsoa toiselta kantilta, eli vastustajan ajatusvinkkelistä, miten homma hoidetaan ja miksi olemme niin näkyvästi kohteena
?
Totuus on, että rasitteeksi tulee pohjoismainen imagomme, osana Ruotsalaista yhtymää meidät yhdistetään Ruotsiin ja niihin poliittisiin periaatteisiin mitä Ruotsilla on ja mitä ovat Ruotsin heikkoudet.
Eli meitä pidetään kuten Ruotsiakin, sotaa käyvän liittoutuman heikoimpana lenkkinä, niin materiaalisesti, joukkojen laadussa ja henkisestikkin
?
Vihollinen, voidaan sanoa, että alueella on meidän vihollinen, koska sodimme sitä vastaan, niin vihollinen pyrkii aina menestymään omissa sotatoimissaan ja silloin se iskee aina siihen kohtaan mitä pitää heikoimpana kohtana ja jossa menestys on sen mielestä varminta
?
Silloin miestä tulee ennenpitkää se päämaali, johon isketään yhä uudestaan.
Oli suuri virhe mennä Ruotsalaisten kanssa samaan yhtymään
?
