Mutta ei yltäkylläisyydessä ökytukien varassa loikoileville, veronmaksajat maksaa lomittajat, tissinkoittajille 
Jotenkin tuosta on pirun vaikea tunnistaa itseään. Alimmillaan tuntipalkka on ollut 1.5€/h. Tukia tulee paljon mutta ilman niitä ei palkkaa jäisi lainkaan. 24 veronmaksajain kustantaman lomapäivän jälkeen jää vielä 341 työpäivää vuodessa. Pahimpana vuonna on kertynyt 4500 itsetehtyä työtuntia. Vaimolle kertyi samana vuonna 4000 työtuntia. Se ei tuntunut loikoilulta. Burnout on diagnosoitu.
Tiukimmillaan meni kolme vuotta, että koko ajan oli maksamattomia laskuja, joiden eräpäivä oli mennyt. Enimmillään oli rästissä 100 000€. Se syö miestä.
Tätä hommaa sitten kadehditaan. Enemmän pitäisi tehdä ja huonommalla palkalla. Tässä työssä ei viihdy aina muutenkaan, mutta tuo jatkuva mustamaalaaminen ja kadehtiminen jaksaa ihmetyttää. Kadehditaanko sitä työmäärää vai velkaa (viime vuosi oli hyvä vuosi: velkamäärä laski alle miljoonan euron...).
Tässä hommassa menestyminen on kovan työn takana, lähes mahdotonta. Hyvä taloudellinen tulos on etuoikeus, joka koskee niitä jotka ovat tehneet asioita oikein 15-20 vuotta; se ei tule hetkessä. Ja suurimmalle osalle ei ollenkaan.
Maidontuotanto on tuotannon aloista sitovinta. Sen rasittavuutta ei ymmärrä sellainen joka ei sitä ole elänyt.
