Onko joku muukin tehnyt saman havainnon, että uusien ja vähän käytettyjen (ns. sisäänajettujen) koneiden hinnoittelus on tapahtunu vuosien saatos jotain outoa. EI, en ole ostamas mitää uutta härpäkettä, mutta muuten vaan pökkäs silimään...
Tuntuu siltä, että uudet koneet hinnoitellaan aivan erilaisella laskukaavalla, kuin ennen. Joskus muinoin riitti, kun laskettiin yhteen valmistuskustannukset (raaka-aineet ja työ) ja tehtaan saama voitto. Tähän lisäsi maahantuoja/myyjä oman voitto-/katetavoitteensa ja se oli siinä... NYT tilanne tuntuu olevan tämä: Valmistuskustannukset+tehtaan voitto tietenkin edelleen olemassa, mutta myyjän/kaupan katetavoite muodostuukin siitä oletuksesta kuinka helvetin paljon kyseisellä laitteella on mahdollista kääriä rahaa esim. urakoinnissa. Siis kauppiaan molemmat kädet on syvällä urakoijan taskussa, kun ennen oli vain toinen käsi.
Hyväksi esimerkiksi käy lietevaunut, noukinvaunut, kombipaalaimet. Kuka olis markka-aikana maksanu paskakärrystä tai rehukärrystä puoli miljoonaa markkaa tai ylikin? Ja kuka olis etukuormaimeen kiinnitettävästä rehuleikkuristakaan maksanu yli 30000mk? Ei metallimiesten palkat ja raaka-ainekustannukset nyt sentään niin paljoa oo noussu täs muutamas vuodes. Eihän urakoijia haittaa tuo koneiden hintojen nousu, vai haittaako sittenkin? Oon vaan tehny sellaisenkin havainnon, että urakoijatkaan ei enää vaihda paalainta tms. niin usein kuin ennen ja luotettavuus kärsii.
tethering holes to their concave windings