Naisväki valittaa, että ruuan hinta on noussut kaupassa viime kuukausien aikana koko ajan. Tosi ristiriitaista, koska raaka-aineiden hinnat ovat tulleet alas ja näyttävät pysyvänkin alhaalla. Vaikea keksiä muuta selitystä, kuin varautuminen tähän ruuan alv-vähennykseen. Tämä kaupan asema suomalaisessa yhteiskunnassa on kyllä aivan tolkuton.

Melkein yhtä hullua on tämä hallituksen talouspolitiikka. Nyt keksittiin, että ravintolaruuan alv pitää alentaa myös. No mikäpä siinä, menköön senkin alennus samalla vaivalla. Mutta kaikki tämä tapahtuu käytännössä velaksi, joka pitäisi myös maksaa jotenkin takaisin.

Toisaalla ahdistetaan mm. kuntia liitoksiin. Liitoksiin joiden taloudelliset hyödyt ovat jääneet vaatimattomiksi. Syynä mm. henkilöstön irtisanomissuoja. Moni vauras keskuspaikkakunta on menettänyt hyvän taloudellisen tilanteen ottaessaan persaukisia liitoskuntia vastaan. Jos yhteiskunnassa tehdään uudistuksia, niin pitäisi huolehtia, että ne viedään myös asianmukaisesti loppuun. Liitoksiin pitäisi sisällyttää myös tiukka talousohjelma, joka edellyttää, että ylimääräiset terveyskeskukset, kirjastot yms. ajetaan alas ja palvelut keskitetään mahdollisimman nopeasti. Lisäksi pitäisi varautua siihen, että liitoskunnille annetaan rahaa muokata palveluitaan uuden tilanteen mukaiseksi. Siten, että saadaan esimerkiksi uusi terveyskeskus. Onkohan tästä hässäköinnistä olemassa kellään kokonaisvaltaista suunnitelmaa? Kovasti tuntuu olevan menttaliteetti sellainen, että kaikki yhteen vaan ja odotellaan mitä tapahtuu. Ei kovin suunnitelmallista.

Naisväki valittaa, että ruuan hinta on noussut kaupassa viime kuukausien aikana koko ajan. Tosi ristiriitaista, koska raaka-aineiden hinnat ovat tulleet alas ja näyttävät pysyvänkin alhaalla. Vaikea keksiä muuta selitystä, kuin varautuminen tähän ruuan alv-vähennykseen. Tämä kaupan asema suomalaisessa yhteiskunnassa on kyllä aivan tolkuton.

Melkein yhtä hullua on tämä hallituksen talouspolitiikka. Nyt keksittiin, että ravintolaruuan alv pitää alentaa myös. No mikäpä siinä, menköön senkin alennus samalla vaivalla. Mutta kaikki tämä tapahtuu käytännössä velaksi, joka pitäisi myös maksaa jotenkin takaisin.

Toisaalla ahdistetaan mm. kuntia liitoksiin. Liitoksiin joiden taloudelliset hyödyt ovat jääneet vaatimattomiksi. Syynä mm. henkilöstön irtisanomissuoja. Moni vauras keskuspaikkakunta on menettänyt hyvän taloudellisen tilanteen ottaessaan persaukisia liitoskuntia vastaan. Jos yhteiskunnassa tehdään uudistuksia, niin pitäisi huolehtia, että ne viedään myös asianmukaisesti loppuun. Liitoksiin pitäisi sisällyttää myös tiukka talousohjelma, joka edellyttää, että ylimääräiset terveyskeskukset, kirjastot yms. ajetaan alas ja palvelut keskitetään mahdollisimman nopeasti. Lisäksi pitäisi varautua siihen, että liitoskunnille annetaan rahaa muokata palveluitaan uuden tilanteen mukaiseksi. Siten, että saadaan esimerkiksi uusi terveyskeskus. Onkohan tästä hässäköinnistä olemassa kellään kokonaisvaltaista suunnitelmaa? Kovasti tuntuu olevan menttaliteetti sellainen, että kaikki yhteen vaan ja odotellaan mitä tapahtuu. Ei kovin suunnitelmallista.

Kuntaliitoksia jarrutettiin pitkään, niomenomaan kepu oli asialla. Nyt niitä tehdään kovalla kiireellä, jolloin hyöty jää vähäiseksi. Joudutaanhan esim. ent. kunnanjohtajat ym, työllistämään entisellä korkealla palkalla.

Muutenkin tuntuu siltä, että Suomen talouspolitiikka on ollut pitkälti kepun vaalikarjan ruokkimista, mm. vinksahtaneet maataloustuet. Samoin tolkuttoman kallis "aluepöolitiikka".

Suomessa olisi jo vähitellen tunnustettava se tosiasia, että koko maata ei kannata pitää asuttuna. Onhan Suomi ainoa suuren pinta-alan/pienen asukasluvun maa maailmassa, jota on yritetty pitää väkisin kauttaaltaan asuttuna.

Kuntaliitokset ei auta nopeasti kunnan taloustilanteessa, siitä yksinkertaisesta syystä, että kunta ei organisaationa toimi samoin kuin yritys.

Nimittäin kuntaliitoksessa muutosvastarinnan murtamiseksi annetaan henkilökunnalle aina irtisanomistakuu viideksi vuodeksi, eli kunta ei liitoksen takia irtisano ketään vaan kaikkien työsuhteet jatkuu entisin ehdoin.

Kun sitten muistetaan se tosiasia, että kunnan suurin kuluerä on henkilökuntakulut, niin talousahdinko ei välittömästi ratkea, koska kuluja ei pystytä karsimaan tämän irtisanomissuojan takia.

Yrityshän toimii päinvastoin, kun tulot ei kata menoja, niin henkilökunta lomautetaan ja linjoja suljetaan niin paljon että jäljellä on vain kannattavia toimintoja.

Pitemmällä aikavälillä kunta tietenkin pystyy järkevöitämään toimintaansa ja supistamaan henkilökunnan määrän tarpeen mukaiseksi, kun porukka pikkuhiljaa jää eläkkeelle kunnan virastoista eikä uusia palkata yhtä montaa tilalle.

Mutta Suomellehan on hyvin tyypillistä tämä äärilaidasta toiseen poukkoilu. Kuntaliitokset ovat hyvä esimerkki. Ensin vastustettiin henkeen ja vereen. Nyt kun tuuli lopullisesti kääntyi, niin kunnista ollaan tekemässä maakunnallisia. Tuleekohan tässä vielä lääni-ilmiö vastaan? Kukaan ei tiedä missä läänissä asuu. Pitää tarkentaa sijaintiaan maakunnalla.

Mun mielestäni suurimpia haasteita liitoksissa on mm. se kuinka voidaan varmistaa vanhuksille mahdollisuudet asianmukaiseen hoitoon pääsyyn. Tämä liittyy osittain siihen kuinka meidän terveydenhoito ylipäätään pitäisi järjestää. Nykyään ihmisiä ajetaan taksilla ja ambulanssilla ympäri maakuntaa. Uskomattoman kallista on tämäkin. Asia on vaan vaiettu.

Mietityttää se, että kuntaliitosten kuvitellaan ratkaisevan talousongelmat, vaikka todelliset ongelmat ovat meillä ihan ruohonjuuritason ongelmissa. Iso kunta käyttää rahaa saman verran kuin vanhat pikkukunnat yhteensä ja varmaan helposti enemmänkin. Eilisessä Aamulehdessä hehkutettiin kuinka johtajien palkoilla säästettiin hallintokuluja. Epäilemättä näin, mutta eiköhän ne suurimmat kulut kuitenkin muodostu pari pykälää alemmalla tasolla.

Mun mielestäni suurimpia haasteita liitoksissa on mm. se kuinka voidaan varmistaa vanhuksille mahdollisuudet asianmukaiseen hoitoon pääsyyn. Tämä liittyy osittain siihen kuinka meidän terveydenhoito ylipäätään pitäisi järjestää. Nykyään ihmisiä ajetaan taksilla ja ambulanssilla ympäri maakuntaa. Uskomattoman kallista on tämäkin. Asia on vaan vaiettu.

Eipä taida viisastenkivä olla... kenelläkään... mutta tosiasia on, että Suomessa on tänään enemmän lääkäreitä kuin koskaan... ja ns. sairaalapaikkojen valtava ylikapasiteetti - ei se vaan onnistu, että joka kylässä on oma sairaala... ja valmiit lääkärit pitäisi pakottaa terveyskeskuksiin... esim. kolmeksi vuodeksi.

Tämä jatkuva rakennemuutos rassaa älyttömästi yhteiskuntaa. Jos jotain saadaan valmiiksi, niin se on jo vanhanaikainen. Jatkuva muutos vie voimavaroja ja tuo kustannuksia. Pitäisi kai asettaa tavoitteet reilusti horisonttiin. Vaikeaa on varmaan sekin. Muutos on sitten kuitenkin nopeampaa kuin pystytään ennakoimaan.

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 19.08.09 - klo:08:20

Mun mielestäni suurimpia haasteita liitoksissa on mm. se kuinka voidaan varmistaa vanhuksille mahdollisuudet asianmukaiseen hoitoon pääsyyn. Tämä liittyy osittain siihen kuinka meidän terveydenhoito ylipäätään pitäisi järjestää. Nykyään ihmisiä ajetaan taksilla ja ambulanssilla ympäri maakuntaa. Uskomattoman kallista on tämäkin. Asia on vaan vaiettu.

Eipä taida viisastenkivä olla... kenelläkään... mutta tosiasia on, että Suomessa on tänään enemmän lääkäreitä kuin koskaan... ja ns. sairaalapaikkojen valtava ylikapasiteetti - ei se vaan onnistu, että joka kylässä on oma sairaala... ja valmiit lääkärit pitäisi pakottaa terveyskeskuksiin... esim. kolmeksi vuodeksi.

Itse olen joskus miettinyt, että voisiko useampi kunta palkata tavallaan "yhteisiä" virkamiehiä, esim. elinkeinoasiamies, jos yksi kunta sen palkkaa ja se sama elinkeinoasiamies hoitaa kolmen neljän kunnan elinkeinotoiminnat pientä korvausta vastaan, koska yritystoiminta muutenkin toimii kunnan rajojen yli ja siihen liittyvät kysymykset ei saisi rajoittua yhden kunnan alueelle.
Pienet kunnat säästäisi palkkakuluissa ja kumminkin joku niitäkin hommia hoitaisi ...

Tämä jatkuva rakennemuutos rassaa älyttömästi yhteiskuntaa. Jos jotain saadaan valmiiksi, niin se on jo vanhanaikainen. Jatkuva muutos vie voimavaroja ja tuo kustannuksia. Pitäisi kai asettaa tavoitteet reilusti horisonttiin. Vaikeaa on varmaan sekin. Muutos on sitten kuitenkin nopeampaa kuin pystytään ennakoimaan.

Toisaalta, se on myös iso bisnes, joka pyörittää yhteiskuntaa ....

Yhteisten virkamiehien käyttö olisi hyvä tapa säästää. Esim. tässä omassa kunnassa on säästetty tehtäviä yhdistelemällä, mutta toinen tapa olisi juuri tuo, että myydään virkamiehien palveluita muille kunnille. Tässäkin on vaan ongelmana se, että esimerkiksi tässä allekirjoittaneen alueella kunnat eivät halua tehdä todellista yhteistyötä kuin pakon edessä jos silloinkaan. Meillä oli esimerkiksi hankkeissa yhteinen kirjastovirkailija naapurikunnan taholta, mutta täällä se kaadettiin siihen, että niillä on enemmän hommia ja koittavat maksattaa osan kustannuksistaan meillä. Eli rakentava yhteistyö on täysin hakusessa.

Muistaakseni jossain Lahden seudulla piti aloittaa kiinteistöjen hoidossa sellainen kuvio, että kunnilla on yhteinen yhtiö, joka hoitaa kuntien kiinteistöt. Joku tämän tyyppinen ratkaisu saattaisi olla hyvinkin toimiva.

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 19.08.09 - klo:08:53

kunnille. Tässäkin on vaan ongelmana se, että esimerkiksi tässä allekirjoittaneen alueella kunnat eivät halua tehdä todellista yhteistyötä kuin pakon edessä jos silloinkaan. Meillä oli esimerkiksi hankkeissa yhteinen kirjastovirkailija naapurikunnan taholta, mutta täällä se kaadettiin siihen, että niillä on enemmän hommia ja koittavat maksattaa osan kustannuksistaan meillä. Eli rakentava yhteistyö on täysin hakusessa.

Jaa juu, mää unohdin että keskustaenemmistöisessä kunnassa nuo yhteistyökuviot voivat olla hankalampia.        

Vain jos se toinen kunta ei ole keskustavetoinen ?

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 19.08.09 - klo:08:38

Tämä jatkuva rakennemuutos rassaa älyttömästi yhteiskuntaa. Jos jotain saadaan valmiiksi, niin se on jo vanhanaikainen. Jatkuva muutos vie voimavaroja ja tuo kustannuksia. Pitäisi kai asettaa tavoitteet reilusti horisonttiin. Vaikeaa on varmaan sekin. Muutos on sitten kuitenkin nopeampaa kuin pystytään ennakoimaan.

Toisaalta, se on myös iso bisnes, joka pyörittää yhteiskuntaa ....

Totta toinen puoli. Tässä on vaan se suljetun kierron ongelma. Tulee mieleeni vanhan työnantajani toimitusjohtaja, joka sanoi, ettei vauraus synny siitä jos minä tulen teille lapioimaan lunta ja te tulette meille pienimään klapeja. Suomi on menestynyt todella hyvin vientikaupassa ja se on tuonut tälle maalle todella paljon hyvää. Näin voisi olla jatkossakin, mutta meillä on se ongelma, että nämä pahuksen pörssiyritykset eivät ole mitään isänmaallisia toimijoita.

Meillä on hyviä tuotteita, mutta yritykset vievät koko ajan tietoisesti osaamistaan ulkomaille ja saatuaan osaavan työvoiman koulutettua sinne. Siirtävät tuotannonkin sinne. Mulla on monta hyvää esimerkkiä töitten puolesta siitä kuinka suomalaiset opettavat kädestä pitäen ulkomaalaisia tekemään, ylläpitämään ja suunnittelemaan tuotantoa. Jos me koko ajan annamme viimeisen tiedon ulos, niin millä me saamme pidettyä minkäänlaista kilpailukykyä täällä. Kilpailukykyhän perustuu mm. siihen, ett osaamme tehdä jonkun asian paljon paremmin kuin muut.

Mulla on sellainen uskomus, että pelkkä suljettu kierto ei toimi. Meillä on pakko olla merkittävä määrä myös ihan oikeaa vientikauppaa. Mutta se, että onko meillä kohta minkäänlaisia edellytyksiä käydä sitä, on hyvä kysymys.

Puoluepoliittiset ristiriidat eivät ainakaan paranna yhteistyökuvioita. Täälläpäin ei tosin ole ongelmaa yhteistyön toimimattomuudesta on sitten kyse demari-demari, keskusta-demari, keskusta-keskusta-vetoinen yhteistyö. Samanlaista kissanhännän vetoa aina

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 19.08.09 - klo:08:44

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 19.08.09 - klo:08:38

Tämä jatkuva rakennemuutos rassaa älyttömästi yhteiskuntaa. Jos jotain saadaan valmiiksi, niin se on jo vanhanaikainen. Jatkuva muutos vie voimavaroja ja tuo kustannuksia. Pitäisi kai asettaa tavoitteet reilusti horisonttiin. Vaikeaa on varmaan sekin. Muutos on sitten kuitenkin nopeampaa kuin pystytään ennakoimaan.

Toisaalta, se on myös iso bisnes, joka pyörittää yhteiskuntaa ....

Totta toinen puoli. Tässä on vaan se suljetun kierron ongelma. Tulee mieleeni vanhan työnantajani toimitusjohtaja, joka sanoi, ettei vauraus synny siitä jos minä tulen teille lapioimaan lunta ja te tulette meille pienimään klapeja. Suomi on menestynyt todella hyvin vientikaupassa ja se on tuonut tälle maalle todella paljon hyvää. Näin voisi olla jatkossakin, mutta meillä on se ongelma, että nämä pahuksen pörssiyritykset eivät ole mitään isänmaallisia toimijoita.

Meillä on hyviä tuotteita, mutta yritykset vievät koko ajan tietoisesti osaamistaan ulkomaille ja saatuaan osaavan työvoiman koulutettua sinne. Siirtävät tuotannonkin sinne. Mulla on monta hyvää esimerkkiä töitten puolesta siitä kuinka suomalaiset opettavat kädestä pitäen ulkomaalaisia tekemään, ylläpitämään ja suunnittelemaan tuotantoa. Jos me koko ajan annamme viimeisen tiedon ulos, niin millä me saamme pidettyä minkäänlaista kilpailukykyä täällä. Kilpailukykyhän perustuu mm. siihen, ett osaamme tehdä jonkun asian paljon paremmin kuin muut.

Mulla on sellainen uskomus, että pelkkä suljettu kierto ei toimi. Meillä on pakko olla merkittävä määrä myös ihan oikeaa vientikauppaa. Mutta se, että onko meillä kohta minkäänlaisia edellytyksiä käydä sitä, on hyvä kysymys.

Kyllä, kyllä, mutta kun otit esille tämän "työn" ja "työpaikkojen" siirtymisen ulkomaille ja sitä kautta viennin hiipumisen, niin unohdat sellaisen asian, että tuotantoa siirtävät ulkomaille sellaiset yritykset jotka siihen kykenevät, eli aika suuret yritykset, pienet muutaman miehen mikroyritykset ei siirrä tuotantoaan mihinkään.

Tanska on tästä hyvä esimerkki, maa on täynnä pieniä yrityksiä ja perinteisesti siellä ei ole oikeastaan koskaan ollutkaan suuryrityksiä, ei raskasta teollisuutta, ei metsä ja malmisektoria.
Silti siellä on korkeampi elintaso kuin Ruotsissa, palkat on keskimäärin 25 %:tia korkemmat vaikka Ruotsin on täynnä näitä suuryrityksiä, metsä ja metallipuolella.

Me katsomme kokoajan mallia Ruotsista, vaikka ehkä pitäisi katsoa enempi Tanskan suuntaan, niin maataloudessa kuin muussakin yritystoiminnassa, muistaakseni Tanskassa suuret yritykset on joitain matkatoimistoja ja legopalikkatehtaita jne ....

En ole unohtanut Ongelma on siinä, että monet pienet pk-yritykset ja makroyrityksetkin ovat mukana alihankintaketjussa, joka ruokkii näitä suuria yrityksiä.

Suomessa ei ole oikein sellaista Keski-Eurooppalaista yrityskulttuuria lainkaan. Jos ajatellaan vaikka maatalouskonevalmistusta, niin Euroopassa joku Lemken on 200 vuotta vanha perheyritys. Suomessa pääsi aikanaan niskan päälle raskas teollisuus ja se muokkasi käsityksiä siihen suuntaan, että mennään tehtaaseen töihin seiskalta ja neljältä kotiin. Meidän pitäisi rakentaa koko teollinen ajattelutapamme uusiin puihin. Nämä on aika pitkäkestoisia juttuja.

Tulee mieleen erään m-realin ostaman belgialaisen perheyhtiön toimitusjohtajan haastattelu. Hän oli myynyt yrityksensä suomalaisille ja oli hyvin tyytymätön siihen kuinka firmaa kehitettiin. Hän oli myydessään firmansa kuvitellut, että suomalaiset kehittävät toimintaa jne. pettymys oli kuitenkin suuri, koska etupäässä tehtiin vain säästöjä. Johtaja sanoi, että oli joutunut tekemään sellaisia investointeja, joiden tuottavuus ei välttämättä ollut kovin suuri, mutta ilman niitä ei koko yritystä ei olisi enää olemassa. Suomesta puuttuu tällainen sukupolvia pitkä perheyrittäminen ja sitä myöden monipuolisempi yritysrakenne. Siinä mun mielestäni yksi syy ongelmiin.

Tanska on monessa suhteessa varmasti sellainen maa josta meidän kannattaisi hakea mallia. Teollinen rakenne esimerkiksi saattaa olla parempi. Maatalous on heillä merkittävä teollisuudenala. Olen jossain yhteydessä kirjoittanutkin jotain juttua sikäläisestä maataloudesta. Asian kääntöpuoli on, että tanskalainen maatalouskapitalismi on maailman huippua. Itse en varmaan pärjäisi siellä viittä minuuttia kauempaa. Yksittäisen tilan tasolla raaka kilpailu on ajanut yrittäjät niin puun ja kuoren väliin kuin olla ja saattaa. En toivoisi, että Suomessa viljelijä tulee olemaan samassa asemassa kuin Tanskassa.

Toisaalta ihailen tanskalaisten kykyä hyödyntää maataloutta ja kaikkea siihen liittyvää kuten esimerkiksi maatalouskoneteollisuus. Se on jännä juttu, että vaikka Suomi on hyvin maatalousvaltainen maa niin emme ole onnistuneet luomaan maataloudesta sellaista vientituotetta kuin vaikkapa Tanska. Meillä ei ole esimerkiksi merkittävää meijerikoneteollisuutta, muutamaan pienyritystä lukuun ottamatta. Maassa joka hetki sitten oli täynnä meijereitä. Meillä voisi olla merkittävää meijerikoneteollisuutta ja siihen liittyvää automaatiota, mutta MKT:kin hävisi maailman tuuliin. Ei tullut tästäkään jutusta merkittävää tekijää.

Elinkeinoasiamiehet kunnissa ovat samanlaisia kuin Neuovostoliiton kommunistisenpuolueen jäsenet . Jotain saatanan toimikuntaa riittää ja fantasioita yrityskylästä mutta tämän hetkisiin tarpeisiin ei mitään .

Tuorein tapaus oli meillä elinkeinolautakunnan myöntämä avustus markkinointiin jota ei pysty kuin pieniosa yrittäjistä hyödyntämään . Elinkeinolautakunnalta ei edes kysytty miten ja kuinka paljon rahaa annetaan .