SE ON TOIVO KYLLIÄINEN,
kutsui matkaajat tupahan.
Mullin paistit palvattuna,
matkamiehiä odotti.
Johan maukas pihvi maittoi,
rieska notkea ravitsi.
Se on Keijo Kelpolainen,
itse sen sanoiksi virkki:
Nyt on tullut tauon aika,
aika huoleton mukava.
Toki lähtenet mukahan?
Etelämmäs lentämähän.
Toivo joukkoa katasti,
silmäili ja päätä puisti:
- Enhän matkaanne kerinne,
joua en mä joutavihin.
Eikä mulla oo hevosta,
ratsua ei minkäänlaista.
Se on Matti Mainioinen,
mullikan näki pihalla.
Lauloi sille paistit piukat,
selän pitkäksi venytti.
Kasvatteli sorkat suuret,
sarvet jytkäytti jykevät.
Lauloi vielä kultasiivet,
kaikki valmiiksi valitsi:
- Siinä sulle ratsu uusi,
ratsu uusi ja nopea.
Hetkessä oot Helsingissä,
pian Tallinnan takana.
Se on Toivo Kylliäinen,
pani päällensä pukimet.
Hyppäs siitä mullin luokse,
poutataivaalle sujahti.
Seurue jo seuras tuota,
kaikki toistensa jälessä.