Tästä kyse:
Olipa kerran erittäin nopea ja ylimielinen jänis, joka jaksoi aina pröystäillä vauhdillaan. Eräänä päivänä se pilkkasi metsän hidasta kilpikonnaa tämän lyhyistä jaloista. Kilpikonna ei tästä suuttunut, vaan haastoi jäniksen juoksukilpailuun. Jänis naurahti ja suostui heti, varmana helpostaan voitostaan.
Kun kilpailu alkoi, jänis spurttasi salamannopeasti matkaan ja jätti kilpikonnan kauas taakseen. Koska matkaa maaliin oli vielä reilusti ja ero oli valtava, jänis päätti ottaa pienet unet lämpimässä auringonpaisteessa suuren puun alla. "Ehdin hyvin voittaa, vaikka nukkuisin hetken", jänis ajatteli ja nukahti sikeästi.
Sillä välin kilpikonna jatkoi matkaansa. Se ei pitänyt kiirettä, mutta asteli eteenpäin tasaisesti ja sitkeästi, pysähtymättä kertaakaan. Tuntien kuluessa se ohitti kuorsatun jäniksen ja lähestyi pikkuhiljaa maaliviivaa.
Kun jänis viimein heräsi ja katsoi taakseen, se ei näkynyt kilpikonnaa missään. Mutta kun se kääntyi katsomaan kohti maalia, se näki kilpikonnan ylittävän maaliviivan juuri sillä sekunnilla. Jänis pyyhälsi matkaan minkä jaloistaan pääsi, mutta oli jo liian myöhäistä – hidas ja periksiantamaton kilpikonna oli voittanut kisan.
Sadun opetus on, että sitkeys ja ahkeruus voittavat ylimielisyyden ja laiskuuden
Viimeksi muokattu: 04.09.26 - klo:08:50 kirjoittanut Syyllinen
Villi länsi,
Ronald ja Nancy,
Jippi-ai-jippi-oi