https://www.hs.fi/alueet/art-2000012139981.html
Ehkä kannattais jotain teherä.
Eteläiseltä Itä-mereltä pintakulkeumat kasaantuvat helposti saaristoon ja lahden poukamiin.
Käytännössä lounaasta koilliseen puhaltavaa tuulta esiintyy Itämerellä usein, suunnilleen joka neljäs havainto keskisellä merialueella.
Leväkulkeutumisen kannalta tärkeää on, että yksittäinen lounaistuulijakso kestää tavallisesti useita tunteja tai päiviä.
Siksi vaikka lounas-tuulten vuosiosuus olisi vain noin neljännes, ne voivat aiheuttaa huomattavan osan etelästä kohti pohjoista suuntautuvasta pintakulkeutumisesta silloin, kun tuuli on riittävän voimakas ja pintavirtaus on samansuuntainen.
Suurimmat kukinnot näyttivät tutkakuvassa ollen eilen Viron läntisten saarten ympärillä ja Skånen rannikolla.
Kuis se nyt vastavirtaan menis paska.
Siis kannattavuutta pitäis parantaa, että vois torjua tuon paskan virtaamisen itämereen. Lapista vois siirtää euroja etelään. Antitesantti tykkäis.
Itämeren pääaltaassa ei ole pysyvää, voimakasta pohjoisesta etelään kulkevaa päävirtausta. Keskimääräiset virtaukset ovat yleensä heikkoja ja vaihtelevat paljon tuulen, ilmanpaineen ja vedenkorkeuserojen mukaan. Pohjoisesta etelään suuntautuva virtaus voi esiintyä paikallisesti tai tilapäisesti, mutta sen suunta vaihtuu helposti.
Pääaltaan pintavirtaukset muodostavat usein laajoja pyörteisiä kiertoja, ja rannikoilla virtaus voi olla paljon voimakkaampi kuin avomerellä. Lisäksi Itämeren kokonaisvedenvaihto on pääosin kohti Tanskan salmia, mutta tämä ei tarkoita tasaista etelään kulkevaa virtaa koko pääaltaassa.
Levälauttojen kannalta tärkeää on, että tuulen synnyttämä pintavirtaus voi olla tavallista keskivirtausta huomattavasti voimakkaampi. Siksi lounais- tai etelätuuli voi kuljettaa lauttoja nopeasti,
Pohjoisella Itämerellä vaikutus on yleensä seuraavanlainen:
Lounaistuuli kuljettaa pintakerrosta tyypillisesti koilisen suuntaan, mutta tuulesta oikealle käntyvä Ekman vaikutus ja altaan muodot muuttavat suuntaa. Se voi siis työntää lauttoja kohti Suomen rannikkoa Ahvenanmaan saaristoa tai Suomenlahden läntisiä osia riippuen lähtöalueesta.
Etelätuuli synnyttää usein länteen tai luoteeseen suuntautuvaa pintakulkeumaa. Se voi kasata lauttoja Suomen länsirannikolle ja saaristoihin, mutta altaan paikallinen geometria ratkaisee paljon.
Pitkäkestoinen tuuli on merkittävämpi kuin yksittäinen puuska. Lautat eivät yleensä seuraa tuulta täsmälleen, koka niitä ohjaavat myös pintavirtaus, rannkon muoto, pyörteet, aallokko ja veden kerrostuneisuus.
Käytännössä lounais- tai etelätuuli voi siis siirtää näkyviä levälauttoja pohjoisella Itämerellä kymmenien kilometrien matkan vuorokaudessa, jos tuuli on kohtalainen tai navakka ja jatkuu pitkään. Tuuli ei kuitenkaan synnytä kukintaa eikä yksin märitä sen laajuutta, se lähinnä kokoaa levää pintalautoiksi ja kuljettaa sitä.
