Mari Rantasta haukutaan, mutta haukkijat unohtaa että Tanskan SOSIAALIDEMOKRAATTINEN PÄÄMINISTERI Mette Fredriksen vaati myös samoja asioita kuin meidän Mari Rantanen. Kiusallista Rantasen haukkujille.
Tanskalaisia pidetäänkin nyt ääripahana, koko kansa on kuulemma niin laitaoikeistolaista, että ne pitäisi kylvettää biohajoavassa hunajan ja oliiviöljyn seoksessa ja pyöritellä tekohöyhenissä. EU:n edistykselliset globalistit eivät oikein tunnusta tanskalaisia laitaoikeistolaisia ja rasistisia sosialidemokraatteja omakseen.
-SS-
Meikäläisen face kaveri Ruotsissa on niin Ruotsidemokraatti vaikka on mamu.
Onko ystäväsi kenties tämä maahanmuuttajaäidin poika, joka puolustaa toista, maahanmuuttajaisän poikaa?
https://samnytt.se/ekeroth-vansterliberalernas-brott-mot-svenskarna-allvarligaste-nagonsin Ekeroth: "Vasemmistoliberaalien rikokset ruotsalaisia vastaan ovat vakavimmat koskaan"
” Jomshofin lausunnon jälkeen, jossa hän kutsui Anders Lindbergiä maanpetturiksi, keskustelu ruotsalaisen keskustelun "sävystä" on kiihtynyt. Kollegani Jonas Andersson täällä Samnyttissä on ansaitusti selittänyt, miksi keskustelun sävyä eivät kärjistä Jomshof tai SD, vaan vasemmistolaiset liberaalit, jotka ovat olleet tämän syypää yli 30–40 vuoden ajan. Keskitytään siis hieman sanaan "quisling" tai "maanpetturi". Voidaanko Lindbergiä ja muita vasemmistolaisia liberaaleja kutsua tällä määreellä?
.
Olen kutsunut vasemmistolaisia liberaaleja pettureiksi niin kauan kuin muistan. Jopa täällä Samnyttissä. Kirjoitin viime kesänä pääkirjoituksessani:
- Jos emme vastusta – aktiivisesti, äänekkäästi ja tinkimättä – vaarana on, että meistä tulee sukupolvi, joka antoi lännen kaatua. Emme ulkoisten vihollisten, vaan sisäisten pettureiden käsissä.
.
Jomshof kutsui S-lehden Aftonbladetin poliittista päätoimittajaa Anders Lindbergiä ja S-johtaja Magdalena Anderssonia ”quislingiksi”.
Useimmat ihmiset luultavasti tuntevat nimen ja sen merkityksen, mutta lyhyesti sanottuna sana on peräisin norjalaiselta poliitikolta Vidkun Quislingiltä, joka otti vuonna 1940 haltuunsa Norjan hallituksen natsi-Saksan suojeluksessa. Toisen maailmansodan jälkeen nimestä on tullut kansainvälinen termi maanpetturille.
.
Maanpetos on käsite sekä kansankielessä että oikeudellisesti. Laissa maanpetos tarkoittaa seuraavaa:
Jokainen, joka valtakunnan ollessa sodassa
1. estää, johtaa harhaan tai pettää valtakunnan puolustuksessa aktiivisia henkilöitä tai johtaa heidät kapinaan, uskottomuuteen tai lannistukseen,
2. pettää, tuhoaa tai vahingoittaa omaisuutta, jolla on merkitystä kokonaisvaltaiselle puolustukselle,
3. hankkii sotilaita, omaisuutta tai palveluksia viholliselle tai
4. tekee muun vastaavan maanpetokselle tyypillisen teon,
.
Koska Ruotsi ei ole virallisesti sodassa, Anders Lindbergiä tai Magdalena Anderssonia ei voida tuomita maanpetoksesta. Mutta "quisling" tai "maanpetturi" on kansankielessä paljon laajempi käsite kuin tiukka laillinen määritelmä.
Eikä se ole epätavallinen kielellinen käyttötapa. Petturi ei välttämättä ole henkilö, joka salaa luovuttaa sotilaallisia puolustussuunnitelmia ulkovallalle. Se voi olla myös joku, joka pettää yhteisön, jolle hänen odotetaan olevan uskollinen, auttaa sen vastustajia tai tietoisesti edistää päätöksiä, jotka vahingoittavat vakavasti hänen omaa maataan.
Tässä mielessä Anders Lindbergin, Magdalena Anderssonin ja muiden vasemmistoliberaalien kysymystä on käsiteltävä.
.
Ei vapaa vastuusta
.
Sillä mikä on petoksen vastakohta? Se on lojaalisuus. Lojaalisuus omalle maalleen, sen kansalle, sen turvallisuudelle, sen historialle ja sen tulevaisuudelle. Poliitikon ei aina tarvitse tehdä oikeita päätöksiä ollakseen lojaali. Jokainen voi tehdä virhearviointeja. Mutta kun sama poliittinen liike vuosikymmeniä ajaa politiikkaa, joka heikentää maata, näkee seuraukset, on varoitettu seurauksista ja silti jatkaa – silloin ei enää riitä, että puhutaan naiiviudesta tai satunnaisista virheistä.
Ruotsi ei ole päätynyt siihen, missä olemme, luonnonkatastrofin takia. Massamaahanmuutto, segregaatio, klaanien välinen rikollisuus, islamisaatio, ampumiset, pommitukset ja kasvava epävarmuus ovat poliittisten päätösten seurauksia. Päätöksiä ovat tehneet ihmiset, joilla on nimet, asemat ja vastuut.
Vuosikymmenten ajan ihmisiä varoitettiin kehityksestä. Varoituksiin ei vastattu objektiivisilla argumenteilla, vaan epäillen. Jokaista, joka halusi vähentää maahanmuuttoa, kutsuttiin rasisteiksi. Jokaista, joka puhui islamisaatiosta, kuvattiin ääriainekseksi. Jokaista, joka huomautti maahanmuuton ja rikollisuuden välisestä yhteydestä, syytettiin ryhmien asettamisesta toisiaan vastaan.
Samaan aikaan politiikka jatkui.
Kun ongelmia myöhemmin oli mahdotonta kiistää, samat ihmiset muuttivat selityksiään. Yhtäkkiä he olivat olleet naiiveja. Yhtäkkiä kukaan ei ollut pystynyt ennakoimaan kehitystä. Yhtäkkiä he väittivät aina kannattaneensa tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa.
Mutta se ei pidä paikkaansa. Kehitys ei ollut ainoastaan ennustettavissa. Sen ennakoivat – yhä uudelleen ja uudelleen – ne, jotka vasemmistoliberaalit yrittivät vaientaa ja tuhota.
Tämä on keskeistä. Petos ei koostu vain vahingollisista päätöksistä. Se koostuu myös siitä, että ihmisiä, jotka yrittivät puolustaa maata, vastaan hyökättiin, kun taas maata vahingoittaneita politiikkoja puolustettiin.
Anders Lindberg on ollut yksi tämän kannan äänekkäimmistä edustajista. Hän ei ole tehnyt hallituksen päätöksiä, mutta hän on pitkään käyttänyt asemaansa Ruotsin suurimmassa sanomalehdessä oikeuttaakseen Ruotsin tänne tuoneen poliittisen suunnan ja hyökätäkseen niitä vastaan, jotka yrittivät pysäyttää sen.
Huomaa myös, että Lindberg on läpikotaisin sosiaalidemokraatti. Hän on aiemmin työskennellyt poliittisena asiantuntijana ulkoministeriössä sosiaalidemokraattisen ulkoministerin palveluksessa, sosiaalidemokraattien palveluksessa valtiopäivien puolustusvaliokunnassa ja sosiaalidemokraattien puoluehallituksen oikeusasiamiehenä. Lisäksi hän on naimisissa sosiaalidemokraattisen puolueen kansanedustajan kanssa.
Pääkirjoituskirjoittajalla on tietenkin oikeus edistää mitä tahansa näkemyksiä. Mutta poliittinen mielipiteenmuokkaaja ei ole vapaa kritiikistä levittämiensä ajatusten, puolustamiensa vallanpitäjien tai edesauttamiensa seurausten vuoksi.
.
Ei voi teeskennellä olevansa huolissaan
Magdalena Anderssonin vastuu on vieläkin selvempi. Hän on ollut puolueen absoluuttisessa huipussa, joka on hallinnut Ruotsia suurimman osan ajasta, jolloin ongelmat ilmenivät. Sosiaalidemokraatit ovat pitäneet hallitusta hallussaan, kontrolloineet viranomaisia ja muokanneet julkista keskustelua. He eivät voi jälkikäteen seistä sen yhteiskunnan vieressä, jonka he itse olivat luoneet, ja teeskennellä olevansa huolestuneita sivustakatsojia.
Oman maan pettäminen ei välttämättä tarkoita, että rakastaa toista maata enemmän. Se voi myös tarkoittaa, että rakastaa ideologiaa, minäkuvaa tai poliittista projektia enemmän kuin omaa maataan.
Mihin vasemmistolainen liberalismi on toistuvasti päätynyt. Kun ruotsalaisten edut ovat olleet omaa ideologiaa vastaan, ideologia on asetettu etusijalle. Kun ruotsalaisten turvallisuus on ollut anteliaan maahanmuuton periaatetta vastaan, maahanmuutto on asetettu etusijalle. Kun yhteenkuuluvuus on ollut monikulttuurisuutta vastaan, monikulttuurisuutta on puolustettu. Kun totuus kehityksestä on uhannut omaa maailmankuvaa, totuus on kielletty ja totuuden puhujaa vastaan on hyökätty.
Millä muulla nimellä tätä pitäisi kutsua?
Vakavimmat rikokset koskaan
Kriitikot sanovat, että sanat kuten "quisling" ovat liian voimakkaita. Mutta he harvoin näyttävät kysyvän päinvastaista. Mikä sana on tarpeeksi vahva ihmisille, jotka avoimin silmin jatkavat sellaisen kehityksen tukemista, joka repii hajalle maata, jonka he väittävät edustavansa?
Kuinka monta ampumista, pommitusta, joukkoraiskausta, nöyryyttävää ryöstöä ja rinnakkaisyhteiskuntaa tarvitaan, ennen kuin voimme käyttää sanaa, joka todella vastaa asian vakavuutta?
Ja kuinka monta kertaa poliittista ja mediaeliittiä on varoitettava, hylättävä varoitukset, pantava täytäntöön politiikka ja sitten syytettävä seurauksista kaikkia muita, ennen kuin selitys "naiivius" menettää uskottavuutensa?
Sanaa "petturi" ei pitäisi käyttää kevyesti. Se on vakava syytös. Mutta juuri siksi sitä ei voida kieltää viittaamalla "sävyyn". Joskus todellisuus on vakava. Silloin myös kielen on kyettävä olemaan. Ja se, mitä Anders Lindberg, Magdalena Andersson, Fredrik Reinfeldt ja monet muut ovat tehneet, on suurin ja vakavin rikos, joka on tehty Ruotsin kansaa vastaan. Ikinä. Koska nyt ruotsalaiset ovat vaarassa menettää maansa ikuisiksi ajoiksi.
.
Heidän päätöksensä teki sanasta merkityksellisen
Jomshofin lausunto ei ollut syyte, tuomio tai oikeudellinen arvio. Se oli poliittinen ja moraalinen tuomio. Ja siinä mielessä kysymys ei ole siitä, täyttävätkö vasemmistoliberaalit kaikki rikoslain vaatimukset.
Kysymys on siitä, missä heidän ensisijainen lojaalisuus on ollut, kun heidän oman kansansa turvallisuus, yhteenkuuluvuus ja tulevaisuus on asetettu heidän ideologista projektiaan vastaan.
Useiden vuosikymmenten massamaahanmuuton, kieltämisen, vastuun välttelyn ja hälytyskelloja nostaneiden kimppuun kohdistuneiden hyökkäysten jälkeen on täysin oikeutettua vastata:
Ei Ruotsissa ja ruotsalaisissa.
Siksi en aio järkyttyä siitä, että Richard Jomshof käytti sanaa "quisling". Olen paljon enemmän järkyttynyt yhteiskunnallisesta kehityksestä, joka teki sanasta merkityksellisen. ”
