ehkä Emerick on vain paska lajike?
Ei ole. Mutta jos katselet koeruutuviljelyä, niin mittausepävarmuus kerranteillakin niin pienillä aloilla on melkoinen, eli kun satotasoa on mittarilajikkeessa 100 ja uutuuslajikkeet ovat vaikka 102, 105, jopa 110, ei niillä oikeastaan ole talousviljelyssä tuollaista vahvistettavaa eroa, vaan pellon osienkin välillä on suurempia eroja! Sitten joku herkkä prinsessa-lajike ei puolta tuota toiseen verrattuna isommalla pellolla. Mitään kymmenen vuoden keskiarvoa ei keritä uutuuslajikkeiden vyöryssä testaamaan, joten koeruutusatoihin kannattaa aina suhtautua varauksella.
Esimerkiksi koeruutuviljelyn todellinen toteutunut lako ei selviä, ennen kuin kasvusto on keskellä peltoa. Siellä palstan reunassa aina on se metrin laisto pystyssä. Ja koeruutu on pelkää reunaa.
Ceylonin suorituskyky on vuodesta toiseen ollut samanlainen, eli keskinkertainen. Lako on käytännössä nolla, talvea se kestää hyvin. Kuivuudenkestokin on yllättävän hyvä sikseen. Valkuainen on Skagenia helpompi saada yli 11%:n mullattomassa ja karjanlannattomassa viljelyssä. Taudinkesto, etenkin ruosteettomuus, on selvästi huomattavissa. Broadway®-järjestelmällä juolasta ja heinistä ei ole ollut niin suurta ongelmaa lyhytkasvuisissa Ceylon-kasvustoissa.
Siksi Ceylonia ei ole tullut edes yritetyksi vaihtaa, koska muutaman kymmenen vuoden takaisena aikana riittävän monta syysvehnän täyttä epäonnistumista on tapahtunut, että nykyään tuntuu Ceylonilla saavan edes jonkinlaisen sadon lähinnä kylvämällä ja sinne päin tekemällä. Kovasti huvikseen ei tule mieleen kokeilla uusia syysvehniä, isojyväisiä lajikkeita joutuu kylvämään yli 300 kg/ha ja sertisiemen maksaa sen 150 euroa kylvää, epävarman talvehtimisen alle ?
-SS-