....kristilliskonservatiivisesti arvolatautunut....
Länsimainen kulttuuri on niin syvällisesti kristinuskon muokkaama, että sen perusoletukset nähdään nykyään universaaleina tai itsestään selvinä, eikä niitä enää tunnisteta kristillisiksi. Siksi kristilliskonservatismi sanana osoittaa, että mainitsijansa on joutunut aivoja muuttavan ajatusparasiitin vaikutuksen alle, ainakin joskus.
Kristilliskonservatisimissa ei ole kansanmurhaa ajavia sosialistisia vallankumousajatuksia, että ei riitä, että kristitty antaa omastaan, vaan se on otettava siltä väkisin, että oppii olemaan tienaamatta.
Ajatus siitä, että heikoimmasta on huolehdittava ja että kaikilla on sama moraalinen status, on vallankumouksellinen perintö antiikin maailmaan verrattuna. Mutta kristinusko ei sano, että rottailijalle pitää järjestää helppo elämä.
"Antakaa keisarille mikä keisarille kuuluu" loi perustan sille, että valtio ei ole jumalallinen eikä se voi hallita ihmisen omatuntoa, veroja pitää sietää, mutta ei ryöstöä, verotus on siis epätäydellisenihmisen keksintö, ja sitä saa kritisoida.
Länsimainen oikeustiede on saanut valtavasti vaikutteita kanonisesta oikeudesta ja kristillisestä etiikasta, erityisesti liittyen armoon, syyllisyyteen ja hyvitykseen.
Ja ne väsyneet natsimisyytökset pitää jo kohta jättää omaan arvoonsa. Natsisimi on olennaisesti valtiojohtoista sosialismia, hullujen johtajien rasististen päähänpinttymien muokkaamana.
-SS-
