Vie ajatus loppuun asti koko kehitysavusta tai vaikka sosiaalituesta. Sitten yhdistät skenaarion globaalin mittakaavaan. Syntyy tyhmyyttä ja osaamattomuutta ylläpitävä ihmisjoukko, joka isolla todennäköisyydellä periyttää alttiutta totaaliselle loisimiselle.
Jos teoriassa olisi varaa ylläpitää ja ruokkia rinnakkainen loisyhteiskunta, ehkä se voisi onnistua johonkin pisteeseen asti. Olettaen, että loiset ovat passiivisia ja käyttävät tulonsiirtonsa kulutukseen. Ihmismielellä on kuitenkin tapana alkaa jekkuilemaan ja etenkin vähä-älyisissä tahoissa alkukantaiset toimintamallit ottavat henkilön haltuunsa.
Lopulta olemme tilanteessa, jossa loisyhteiskuntaa ylläpitävällä osapuolella loppuu kärsivällisyys. Suomessa tämä näkyy pääomien siirtona ulkomaille. Ja syynä on todellakin ainoastaan se, että loisyhteiskuntaa yritetään ylläpitää raskaalla ja verojentäyteisellä julkisella taloudella.
Ja miksi tätä nimitetään loisyhteiskunnaksi. Ihminen elonsa alussa ja lopussa on loinen peilattuna yhteiskuntaan. Aikaisemmin näistä ihmisistä huolehdittiin, koska yhteen hiileen puhaltaminen koettiin tärkeäksi. Kun nykyään julkista rahaa suolletaan sellaisiin paikkoihin, joita elämää ylläpitävä kansanosa näkee absurdeiksi, välinpitämättömyys kasvaa. Ja siitä sitten lopulta poteroituminen tai mahdollisuuksien mukaan maasta pois muutto.
Nämä kaikki liittyvät loisyhteiskuntaan. Ja julkinen talous on se rajapinta, joka yhdistää käynnissä olevan ja sammuksissa olevan yhteiskunnan toisiinsa. Ongelma on siinä, että julkinen talous kuuluu lähtökohtaisesti loisyhteiskuntaan. Ja vähänkin järkevä ihminen osaa hahmottaa, koska julkinen talous imee resursseja liikaa loisyhteiskuntaan.
On vain yksi oikea F-1 moottori.
Rocketdyne F-1 ilman katalysaattoria, urearuiskutusta ja hiukkassuodatinta. Vetää äkeen kuin äkeen.