Naapurikylässä. Keväinen kulotus on Tornionlaaksossa oikeasti perinnejuttu. Jos kokkoa poltetaan, se on maipraasu (majbrasa, vappukokko), pääsiäinen tai juhannus eivät täällä ole kokkoaikaa. Tuon saaren osalta perinne on aika tuore, taitaa kulkea parissa perheessä aina "nuoren sukupolven" ylläpitämänä eteenpäin...
Poikkeuksellisesti näyttäisi tänä keväänä, että ehkä ei jääkään kevättulvan alle (juhannustulvasta, eli Tornionjärven ympäristön tunturiylängöltä tulevasta vesimäärästä en esitä vielä mitään veikkausta). Ilmakuvastakaan ei näe kuin pari pajupuskaa, mikä kertoo, että saari on oikeasti alava - pajukin vaatii vähän kuivavaraa kasvaakseen.
Kyllähän nuo on reheväkasvuisia, kasvusto on noin alavassa saaressa lähinnä saroja, mahdollisesti kastikkaa vähän ylempänä. Tässä 10 km alempana kokemus on, että ainakaan lampaat eivät niihin koske kuin äärimmäisen paineen alla. Viiltosaraa lehmät kyllä syövät, kastikka ei maistu oikein niillekään. Noita on aikanaan niitetty talvirehuksi, heinää tulee yllättävän paljonkin. Siis jotain, minkä avulla lehmät ovat pysyneet hengissä talven yli.