Joskus se hoitajan väsyminen johtuu todellakin eläimistä. Kummalliset soluongelmat, joita ei saa millään taltutettua. Tai lehmät saavat parhainta ruokaa, mutta siltikään eivät lypsä. Myös selittämättömät kuolemat, esim oudot halvaukset ym saavat aikaan sen että miettii yöt ja päivät ratkaisua. Kun valmista ei tule niin hoitajan pinna on tiukalla, menee työnilo ja jälki on sen mukaista.
Muistan kuinka meillä aloitettiin pihatossa lypsäminen 10 v sitten. Oli kotimaisen firman lypsasema ja kaikki muutkin laitteet. Mikään ei toiminut ja piti korjata koko ajan, vaikka rakentamisen olisi pitänyt jo loppua. Muistan kuinka öisin nukuin ihan kaarella, enkä pystynyt rentoutumaan ollenkaan. Yhtenä yönä puraisin hampaanikin poikki. Itkin ja masennuin.
Onneksi siitä selvittiin mutta paljon asioita jäi vuosiksi vaivaamaan.
Kukahan olisi meidät silloin korjannut parempaan talteen, jos lehmän hoito olisi ruvennut takkuamaan? Ei varmaan kukaan. Lehdistä olisi taas ollut uutinen, miten hoitajat olivat laiminlyöneet eläimiään.
Kyllä se jotenkin siihen omaan työhön yleensä liittyy se eläinten hoitamatta jättäminen.