Helle ja kuivuus valkaisevat kaurat, ja sitten kun heinäkuun lopulla tulee sadekuuro, syntyy toinen röyhykerros, joka kypsyy syyskuun kylminä öinä kahujyväksi. Lajikkeilla on valtava ero: Jacky tuotti tasaista ja painavaa satoa, Matty kipuili kesän helteessä ja jälkiversoi, ruman raakaa tavaraa puidessa, ja huomattavasti vähemmän satoa. Niklas tuli kauranviljelyn pitkän tauon jälkeen 2020 kylvöön, se oli heikkolaatuista ja kevyttä, sitten tuli Meeri, joka oli hyvää ja hiukan painavampaa, mutta eipä se mikään sadokas ollut. Taika- kaura ei kestänyt stressiä ollenkaan, oman kauranviljelyn ennätys, 44 kg hlp (ennen kuivurikierrätystä 40.6 kg). En ymmärtänyt, että kauranviljely on taistelua donien ja 40 kg hehtolitranpainon seassa, kun ryhtikaura aikanaan oli mitenkään douppaamatta säännöllistä 60- kiloista ja puhtaan väristä suurimokauraa. Mutta se oli 1990- luvulla se. Ajatus myös on vahvistunut, että kesäkuussa kylvetty kaura saattaa täällä savimailla olla tuomittu kevyeksi joka tapauksessa.
2025 Jacky-kaurat sentään menivät rehusoppariin, don ei ollut ongelma, 0.2 mg/kg, ja hlp normaali, väri hieman tumma. Tympivää oli puida, kun kuurotteli kaksi viikkoa, että kertaakaan ei kerinnyt saamaan kuivuria täyteen. Kevätvehnä sitten olikin jo paljon helpompi korjata kuivana, ja säät hyvät. Kauralla sentään kaksi korrenvahvistus- ja kaksi tautiainekierrosta. Työläs kuin mikä. Mutta kuului sopimusehtoihin. Kauralla joutuu syyskynnönkin ottamaan käyttöön.
Ohra oli helpoin ja aikaisin viljellä, kylvin puolihuolimattomasti sänkimaahan ja kerran kävin rikkaruohoja torjumassa. Puidessa kuivurin sai täyteen muutamassa tunnissa, juoksuvauhtia ajamalla. Sanoisin, että sillä ohrasta saadulla 137 eurolla jäi kuitenkin enemmän vaivalle palkkaa, vähän Y6:ta ja kertakasvinsuojelu, eipä juuri muuta. Etäpellolle sopiva, kun ei viitsi koko kesää rullata kauas ruiskuttamaan.
Ja puolet enempi tarvitaan siilotilaa, kaura siinä suhteessa on kallis viljeltävä.
-SS-
