Pääosin on tullut peltoon sijoitettua. Saisi niistä reilun pari miljoonaa, jos nyt myisi vapaille markkinoille ja eläimistä, koneista ja vähäisestä metsästä vielä jonkun satatonnia päälle. Käärinliinoissa ei ole taskuja, saavat mennä nimellisemmällä hinnalla jatkajalle.

Maatalousmaa on siitä mielenkiintoinen omaisuuserä, että sille on tietoisesti luotu tavallaan eräänlainen verotuksellinen  sääty, eli sukupolvenvaihdoksien yli kantava omaisuuden säilyminen yksittäiselle jatkajalle
- maatalousmaan erityinen arvon määritys sukupolvenvaihdoksissa ja lahjanluonteisissa kaupoissa, liittyen huojennuksiin
- luovutusvoittoveron säännösten edullisuus
- perintökaaren säännökset maatilojen siirtymisessä jakamattomana
- kiinteistöveron ulottumattomuus maatalousmaahan

Siksi jos perilliselle haluaa kerätä jotakin, johon sosialistin katkera kynsinen verokoura ei pääse koukkimaan, on maatila se järkevin tapa.  Suuryrityssuvuilla taasen on muita keinoja; lähteä vaikka Luxemburgiin majaa pitämään. Kaikenlainen muu omaisuus, sijoitusasunnot, arvopaperit, käteinen, taide, tonttimaa, ym. niin niiden mahdollisesta  arvosta ja ainakin tuotosta haihtuu joka perintö/lahjakierroksella melkoinen potti veroihin. Paitsi tietenkin kaikki holdingyhtiö- ja Sveitsi-viritykset pois luettuna.

Vaikka vuorineuvossuvuilla onkin erilaisia yritysryppäitä ja miljardeja mahdollisesti muuta omaisuutta, kovasti ne ovat myös viljelijöinä kunnostautuneet, ehkä juurikin täkäläisen suojatun omaisuuserän takia.

-SS-