https://www.expressen.se/debatt/debatt-sverige-maste-fatta-att--bistand-inte-fungerar/ ” Ruotsin on ymmärrettävä, että kehitysapu ei toimi
Kotitaloudet ja yritykset joutuvat venyttämään jokaista kruunua. Mutta valtio polttaa edelleen miljardeja tehottomassa ja joskus jopa haitallisessa kehitysavussa.
On tullut kallista olla ruotsalainen. Inflaatio, korkeat korot ja heikko talous pakottavat kotitaloudet ja yritykset kaikkialla maassa leikkaamaan ja tekemään valintoja. Nyt valtion on tehtävä samoin ja alettava vähentää menoja, jotka eivät tuota riittävää hyötyä.
Yksi kiireellisimmistä aloista on kehitysapu. Ruotsi on yksi maailman anteliaimpia avustajia. Keskimääräinen ruotsalainen palkansaaja maksaa 10 000 Ruotsin kruunua vuodessa apua – rahaa, jonka voisi käyttää paljon paremmin.
Avun perusongelma tunnetaan hyvin: se ei periaatteessa koskaan johda pitkän aikavälin kehitykseen. Päinvastoin, nykyaikainen tutkimus osoittaa, että apu uhkaa pikemminkin juurruttaa köyhyyttä kuin murtaa sitä. Useat maailman suurimmista avunsaajista, kuten Sierra Leone ja Angola, ovat nykyään köyhempiä kuin silloin, kun apua alkoi virrata.
Ei ole esimerkkejä maista, jotka olisivat nousseet köyhyydestä laajamittaisen avun avulla. Silti avustusala hallitsee edelleen keskustelua – keskittyen aina siihen, kuinka paljon maksetaan, ei koskaan siihen, mihin se johtaa.
Avun kruunuissa mittaamisen sijaan keskustelua tulisi käydä siitä, kuinka luomme kasvua, avaamme markkinoita ja teemme vapaakauppasopimuksia maailman köyhimpien maiden kanssa.
Todellinen kauhuesimerkki on Tansania. Ruotsi on lähettänyt sinne vuosien varrella lähes 100 miljardia kruunua. Raha on käytännössä lisännyt köyhyyttä heikentämällä kotimaan kauppaa ja tukemalla talouden sosialisoinutta autoritaarista valtiokoneistoa.
Mutta apu ei ole vain tehotonta, vaan se ruokkii myös korruptiota.
Maat eivät ole köyhiä sattumalta, vaan siksi, että niitä hallitsevat järjestelmät, jotka hyödyttävät pientä eliittiä. Kun apurahoja virtaa sisään, se uhkaa vahvistaa korruptoituneita hallitsijoita sen sijaan, että auttaisi heikoimmassa asemassa olevia.
Diktaattorit kavaltavat tai käyttävät rahaa valtansa vahvistamiseen. Ajoittain puhkeaa skandaaleja, kuten silloin kun Sida muutama vuosi sitten veti hätäjarrua hankkeessa, jossa Saharan eteläpuolisille maanviljelijöille piti mennä satoja miljoonia kruunuja, mutta sen sijaan se katosi luksusmatkoihin ja miljoonien palkkioiksi. Ruotsi ja muut maat ovat käytännössä auttaneet Kuuban, Angolan ja Zimbabwen kaltaisten maiden diktatuureja pysymään vallassa vuosikymmeniä.
Muut maat ovat alkaneet tehdä johtopäätöksiä. Isossa-Britanniassa sosiaalidemokraattinen hallitus puolittaa kehitysapubudjetin vuoteen 2027 mennessä. Saksassa hankkeiden määrää on leikattu jyrkästi. Ja Ranskassa presidentti Macron huomauttaa, että avustuspolitiikka on tullut tien päähän – ja alkaa leikata.
Ruotsin on korkea aika tehdä samoin. Aivan kuten eurooppalaisten naapuriemme, meidän on mukautettava apu tämän päivän todellisuuteen. Suurin osa Ruotsin tehottomasta kehitysavusta pitäisi asteittain lopettaa ja korvata sillä, minkä tiedämme toimivan: kaupan ja markkinatalouden uudistuksella.
Avun kruunuissa mittaamisen sijaan keskustelun tulisi käydä siitä, kuinka luomme kasvua, avaamme markkinoita ja teemme vapaakauppasopimuksia maailman köyhimpien maiden kanssa.
Samaan aikaan avussa on osia, jotka todella toimivat ja joita pitäisi vahvistaa. Ruotsin tuella Ukrainalle ja humanitaariselle avulle kriiseissä ja katastrofeissa on selkeitä ja mitattavissa olevia tuloksia. Nykyään noin 15 prosenttia avusta menee Ukrainalle. Tämä osuus voi ja sen pitäisi kasvaa.
Apu perustuu hyviin aikomuksiin, mutta se ei riitä. Politiikkaa on mitattava tuloksilla. Ruotsilla ei ole varaa pitää kiinni vanhentuneesta avustusmallista. On aika ajatella uudelleen. ”
