Tuo kotieläintalouden palvelu on tärkeä huomio, viljanviljelijä jyrätään suuremman hyvän palvelijaksi. Sen aistii selvästi, myös viljanostajissa. Mutta siinä on se huono puoli. että useimmiten se tuontivilja loppukäyttäjälleen kumminkin on kotimaista kalliimpaa, ja ongelmia tulee, jos viljanviljelyyn tulee liian suuri lovi. No siksipä neuvonta toteaakin, että hinnoittelulle asetetaan minimi, esimerkiksi muuttuvat kustannukset tonnia kohti, jos ovat vaikka 90 €/tn, niin kannattaa viljellä pää täristen ohraa possukoppiin, onhan traktorin ja koneiden lyhennykset olemassa ja peltolaina myös hoidettava, riippumatta siitä, pitääkö kesannolla tahi ei. Näin potsit saavat kohtuuhintaista rehua. Myös työkustannukset pitää jättää huomiotta, sillä viljelijä hengittelee ihan samalla tavalla, pötköttelee sitten sängyssä kylvöä ja korjuuajan tai ajaa traktorillaan.
"Tuotantokustannusten pohjalta viljelykasvin sadolle saadaan tavoitehinta, joka markkinoilta pitäisi saada muiden tulojen, esimerkiksi taksin ajamisen lisäksi."
Jos taas on kuivuus tulossa ensi kesäksi, niin systemaattisesti kuivan alueen viljelijän ei kannata yrittää hyötyä maan alhaisesta kokonaissadosta ja hintojen noususta, koska hänellä satotaso voi olla lähellä nollaa silloin. Sitten jos kohdalle osuu vuoden 2015 tai 2017 kaltainen onnenkantamoinen, silloin nämä paremmilla alueilla viljelevät korjaavat kasitonnareita, joihin ei nyt ihan näillä paikoin pääse pelkästään silmiä räpyttelemällä.
Eli vaikka neljän tonnin ohrasadosta voisikin saada 600 euroa, niin vastaavasti silloin kun se jää kahteen tonniin, on sadon arvo monimuotokasvuston tuen (ja tuoton) suuruinen. Eli maksimit monimuodot ja hömpät olivat viime kesänä onnenkantamoisia, mutta tukirahat ovat rajalliset, ja esimerkiksi maanparannuksella ei kuuhun mennä, kulujen jälkeen jää melkoisesti heikommin viivan alle.
-SS-